Chileläinen Alfonso Padilla on asunut Suomessa 32 vuotta. Pimeys ja kylmyys eivät ole tuottaneet miehelle ongelmia. Maamme alkoholikulttuuria hän ei sen sijaan tahdo ymmärtää.
Alfonso Padilla on rakentanut sitkeällä asenteella itselleen uuden elämän Suomessa. Chilen sotilasvallankaappauksen uhri saapui maahamme vuonna 1975.
Suomalainen vaimo ja poika helpottivat sopeutumista. Pakolaisten asemaa edesauttoi myös se, että poliittisella kentällä kenraali Augusto Pinochetin vallankaappaus oli tuomittu lähestulkoon yksimielisesti.
− Ilman muuta yksittäisiä ongelmia rasismin kanssa oli. En vieläkään käy kapakoissa, sillä juovuksissa ihmiset alkavat helposti provosoida. Suuren yleisön suhtautuminen meihin on kuitenkin ollut positiivista, Padilla sanoo.
Humalajuominen ihmetyttää
Lehtikuva/Pipsa MatikkaMTV3 Oyj/Lehtikuva,2010
Padilla aloitti uuteen maahan integroitumisen kielen opiskelulla.
− Vaikeus on siinä, että me opimme kahta eri suomea. Työpaikoissa opitaan puhekieltä, ja lisäksi opiskelin itse kirjakieltä. Suomen kielessä on hyvin vahva ero näiden kahden välillä. Minulle on yhä vaikeaa sanoa mä tai sä, en vaan voi, tätä nykyä sujuvaa suomea puhuva Padilla sanoo.
Varsinainen kulttuurishokki iski alkoholin suhteen. Suomalainen humalahakuinen juominen oli, ja on yhä, chileläiselle miehelle hankala asia sulattaa.
− Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvin vahva itsesensuuri. On myös paljon kieltoja, mitä ei saa tehdä. Tuloksena on se, että moni juo itsensä humalaan. Ja kun lapsia kielletään juomasta alkoholia, he juovat ulkona.
− Tietysti on Suomessa myös iso määrä ihmisiä, jotka juovat kohtuudella, Padilla lisää.
Pohjoisen kylmä ilmasto ja pimeys eivät sen sijaan vaikuta Etelä-Amerikan mieheen mitenkään.
− Nykyinen vaimoni, perulaissyntyinen kirjailija, pitää minua tämän suhteen kummallisena. Meillä on pieni yksiö Etelä-Espanjassa, jossa käymme vuosittain. Mutta eivät kylmyys ja pimeys olleet ongelma sitäkään ennen.
Elämänura yliopistossa
Lehtikuva/Sari GustafssonMTV3 Oyj/Lehtikuva,2010
Töitä Padilla teki ensimmäisinä Suomen-vuosinaan laidasta laitaan: tarjoilijana, tiskarina, postituksen iltatyöläisenä ja lopulta espanjan kielen opettajana. Siitä hän eteni opiskelemaan kansantaloutta.
− Välissä vietin kolme vuotta Ranskassa. Järjestin ranskalais-chileläisen kulttuurijärjestön kautta konsertteja ja näyttelyitä. Sain huomata olevani mukana toiminnassa, josta en tiedä paljoakaan.
Niin Padilla palasi Suomeen ja alkoi opiskella musiikki- ja teatteritiedettä, estetiikkaa ja taidehistoriaa. Yliopiston kautta hänelle tarjoutui tilaisuus alkaa opettaa latinalaisamerikkalaista musiikkia.
Padilla otti haasteen vastaan, vaikkei ollut ainetta koskaan opiskellut. Yliopistosta muodostui lopulta kokonainen elämänura. Vuonna 1984 gradua vaille maisteri sai pestin assistenttina, kolme vuotta myöhemmin hänet vakinaistettiin. Väitös valmistui 1995, ja vuonna 2002 Padilla sai dosentin arvon.
− Nyt toimin Helsingin yliopistossa musiikkitieteen yliopistonlehtorina. Meitä on noin 500 opettajaa, jotka emme ole syntyneet Suomessa. Minut valittiin viime vuonan yliopiston parhaaksi kansainväliseksi opettajaksi, Padilla iloitsee.
Sydän Chilessä
Lehtikuva/Heikki SaukkomaaMTV3 Oyj/Lehtikuva,2010
Synnyinmaahansa Chileen Padilla palasi ensimmäisen kerran vuonna 1989 päästyään mustalta listalta. Sittemmin vierailuista on tullut säännöllisiä. Onhan kyseessä rakas maa, jossa oma suku yhä asuu.
Padilla on lisäksi luennoinut sekä Chilessä että muissa Etelä-Amerikan maissa. Chilen yliopistosta Padilla saa vuosittain kutsun luennoimaan.
− Minulla on ollut onni saada koulutus, työpaikka ja kokemus Suomesta. Koen, että minulla on eettinen velvollisuus auttaa Chileä ja muita Latinalaisen Amerikan maita. Tämä on konkreettista kehitystyötä viedä asiantuntijuutta eteenpäin, Padilla sanoo.
Juuri nyt Padilla on erityisen innoissaan nimityksestään Taiteen keskustoimikunnan jäseneksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa toimikunnassa päätetään muun muassa apurahoista.
− Tämä on aika iso ja kiinnostava juttu, josta tiedetään myös Chilessä. Chilen uudet kulttuuriviranomaiset haluavat, että voin osallistua kulttuuripolitiikan suunnitteluun. Katsotaan, mihin tämä vielä johtaa, Padilla sanoo toiveikkaana.
