Chileläinen Alfonso Padilla on asunut Suomessa 32 vuotta. Pimeys ja kylmyys eivät ole tuottaneet miehelle ongelmia. Maamme alkoholikulttuuria hän ei sen sijaan tahdo ymmärtää.
Alfonso Padilla on rakentanut sitkeällä asenteella itselleen uuden elämän Suomessa. Chilen sotilasvallankaappauksen uhri saapui maahamme vuonna 1975.
Suomalainen vaimo ja poika helpottivat sopeutumista. Pakolaisten asemaa edesauttoi myös se, että poliittisella kentällä kenraali Augusto Pinochetin vallankaappaus oli tuomittu lähestulkoon yksimielisesti.
− Ilman muuta yksittäisiä ongelmia rasismin kanssa oli. En vieläkään käy kapakoissa, sillä juovuksissa ihmiset alkavat helposti provosoida. Suuren yleisön suhtautuminen meihin on kuitenkin ollut positiivista, Padilla sanoo.
Humalajuominen ihmetyttää
Padilla aloitti uuteen maahan integroitumisen kielen opiskelulla.
− Vaikeus on siinä, että me opimme kahta eri suomea. Työpaikoissa opitaan puhekieltä, ja lisäksi opiskelin itse kirjakieltä. Suomen kielessä on hyvin vahva ero näiden kahden välillä. Minulle on yhä vaikeaa sanoa mä tai sä, en vaan voi, tätä nykyä sujuvaa suomea puhuva Padilla sanoo.
Varsinainen kulttuurishokki iski alkoholin suhteen. Suomalainen humalahakuinen juominen oli, ja on yhä, chileläiselle miehelle hankala asia sulattaa.
− Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvin vahva itsesensuuri. On myös paljon kieltoja, mitä ei saa tehdä. Tuloksena on se, että moni juo itsensä humalaan. Ja kun lapsia kielletään juomasta alkoholia, he juovat ulkona.
