Alfonso Padilla vietti 22 kuukautta ja kaksi päivää vankeudessa Chilen sotilasvallankaappauksen aikaan. Suomesta turvapaikan saanut mies kertoo Studio55.fille tarinansa.
10. lokakuuta vuonna 1973 on päivä, jona Alfonso Padillasta tuli yksi Chilen sotilasvallankaappauksen uhreista.
Padilla oli tuolloin kaksikymppinen opiskelija ja nuorisopoliitikko sekä kommunistisen nuorisoliiton keskuskomitean jäsen. Hän ehti olla ennen pidätystään mukana myös maanalaisessa toiminnassa.
− Ensimmäinen vaimoni oli suomalainen. Hän sai työpaikan sihteerinä Suomen Chilen suurlähetystöstä yhdeksän päivää ennen pidätystäni. Tunsin myös muutamia muita suomalaisia. Olin käynyt vuotta aiemmin Suomessa tapaamassa muita nuorisopoliitikkoja, Padilla kertoo taustaksi kytköksistään maahamme.
Henkisesti raskas aika
Padilla vietti yhteensä 22 kuukautta ja kaksi päivää vankeudessa; ensin poliisiasemalla, sitten keskitysleirillä, ja lopulta vankilassa Etelä-Chilessä. Pahinta vankeudessa oli epätietoisuus.
− En tiennyt, olisinko vangittuna kuukauden, 10 vuotta vai pidempään. Se oli henkisesti raskasta. Keskitysleirillä oli tapauksia, joissa ihmisille sanottiin, että heidät vapautetaan ja viedään pois. Mutta matkan varrella heidät ammuttiin.
Tällaisissa olosuhteissa ihmisellä on Padillan mukaan muutamia vaihtoehtoja. Yksi tekee itsemurhan, toinen kärsii niin, että tulee lopulta hulluksi. Kolmas antautuu tilanteeseen ja menettää arvokkuutensa.
− Viimeinen vaihtoehto on yrittää elää arvokkuudella, hengittää ja katsoa eteenpäin. Suurin osa ihmisistä vankiloissa ja leireillä otti tämän asenteen.
