Alppihiihdon 41. maailmanmestaruuskilpailut lasketaan 7.–20. helmikuuta 2011 Garmisch-Partenkirchenissä. Samoilla rinteillä jaettiin viimeksi MM-mitaleita 1978, ja vuonna 1936 kaksoiskylä isännöi alppihiihdon ensimmäisiä olympiakilpailuja.
Suomi on voittanut alppihiihdon MM-kisoissa yhteensä viisi mitalia. Näistä ensimmäinen ja edelleenkin kirkkain on Kalle Palanderin pujottelukulta vuodelta 1999. Tanja Poutiainen on saavuttanut MM-urallaan kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Kokenut kaksikko muodostaa Suomen joukkueen rungon alkavissakin kisoissa.
Suomalaiset tutustuivat MM-rinteisiin ensi kerran Zakopanessa 1939. Syöksylaskuun osallistuivat Karl Ebb ja Gunnar Stenfors, joista ensimmäinen kaatui ja jälkimmäinen jäi kilpailun peränpitäjäksi laskettuaan jarruttaen koko matkan. Suomalaisnaisten arvokisadebyytin teki vasta Sankt Moritzin MM-kisoissa 1974 Riitta Ollikka. Aina 1990-luvulle saakka parhaana suomalaiskilpailuna alppihiihdon arvokisoissa oli syytä pitää Chamonix'n MM-pujottelua 1962, jolloin Raimo Manninen ja Ulf Ekstam päätyivät sijoille 10 ja 11. Muodollisesti korkein saavutus oli toki Seppo Leppäniemen viides sija MM-alppiyhdistetyssä 1974, mutta tulos muodostui kolmen lajin sijoituksista 24–34–36.
Uuden ajan airueena toimi Janne Leskinen, joka sijoittui neljänneksi super-g:ssä Sierra Nevadan MM-kisoissa 1996. Kolme vuotta myöhemmin Kalle Palander räjäytti pankin voittamalla Coloradon Vailissa pujottelun maailmanmestaruuden. Torniolaisen pitkällä alppiuralla tämä on kuitenkin jäänyt ainoaksi arvokisamitaliksi. Tanja Poutiainen kärsi puolestaan uransa alkupuolella epäonnesta arvokisoissa. Ensimmäisenä suomalaisnaisena MM-pistesijan ottikin Riitta Pitkänen, joka sijoittui viidenneksi pujottelussa Vailissa 1999. Poutiaisen MM-mitalitili avautui lopulta kahdella hopealla Santa Caterinassa 2005 ja jatkui kahdella pronssilla Val d'Isèressä 2009. Rovaniemeläisen käsialaa on myös Suomen alppihiihdon ainoa olympiamitali, suurpujottelun hopea Sestrieren rinteiltä 2006.
(MTV3)