Suru voi paitsi yhdistää, myös riitauttaa sukulaisia.
– Kuolema nostattaa esiin kauan peitossa olleita tunteita elämän varrelta. Silloin suru voi kilpistyä vaikka johonkin tauluun ja siitä riitelyyn perillisten kesken. Muistan, kun kerran oli tilanne, että sukulaiset riitelivät, minne vainaja haudataan – ”pikkupaikkakunnalle, ei kun Helsinkiin, ei kun pikkupaikkakunnalle”… Siinä tuli kysymys, että kuka omistaa ruumiin, Haagan seurakunnan kirkkoherra Marja Heltelä kertoo.
Oikea vastaus on: se, joka omistaa jääkaapinkin.
– Ykkösperijä saa päättää, eli vainajan puoliso. Jos elossa on vain rintaperillisiä, tilanne onkin monimutkaisempi. Sellaista riitatilannetta hautapaikasta ei ole vielä tullut eteen.
– Selvää on, että esimerkiksi tuhkaa ei saa jakaa kolmeen osaan” mulle, sulle ja tonne”, eikä sitä saa säilyttää takan reunalla. Kun tuhka saadaan krematoriosta hautausta varten, sille pitää jo tietää sijoituspaikka.
Rajut riitatilanteet ovat hyvin harvinaisia, mutta niitäkin tapahtuu.
– Muistotilaisuuksiakin on pidetty erikseen eri porukoille, Hietaniemen hautauskappelin vahtimestari Hannu Aho kertoo.
– Jos käyn pappina siunauskeskustelun vainajan yhden lapsen kanssa, niin kysyn aina, kuinka monta lapsia on ja missä he asuvat, jotta tiedän, että nyt kuulen vain yhden henkilön näkökulman, Heltelä toteaa.