Ongelmia tuottaa myös se, etteivät seurakuntien käsiin vanhentuvat rakennukset oikein täytä enää tarkoitustaan.
Seurakuntien varallisuus koostuu pääosin kiinteästä omaisuudesta, kuten seurakuntataloista ja kirkoista.
Kirkkohallituksen yliarkkitehdin Edla Mäkelän mukaan kirkollisia rakennuksia on Suomessa pystytetty erityisen innokkaasti 1950-luvulta aina 80-luvulle saakka. Ylläpito ei ole halpaa puuhaa.
– On selvää, että ne vaativat peruskorjauksia. Monessa rakennuksessa on lisäksi se, etteivät tilat palvele nykyistä tarvetta. Se voi tulla jo niin kalliiksi, että katsotaan, ettei ole kustannusten kannalta järkevää, Mäkelä kertoo Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Miten arvo määräytyy?
Pitäisikö rakennukset sitten purkaa vai tulisiko ne suojella? Tästä väännetään esimerkiksi Valkeakosken kirkon, Kirkkonummen seurakuntatalon ja Helsingin Herttoniemen kirkon kohdalla.
Museoviraston erikoistutkijan Laura Tuomisen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuosittain 117 miljoonaa kirkon keskusrahastolle, josta seitsemän miljoonaa kulkeutuu kulttuurihistoriallisesti arvokkaille kohteille ja niiden irtaimistolle
Museovirasto arvioi kirkkorakennusten kulttuurihistoriaa kahdesta eri näkökulmasta.
– Paikan päällä tarkastellaan visuaalisia ominaisuuksia, kuten rakennustaidetta, teknisyyttä ja maisemallista (arvoa). Toisaalta käytetään paljon historiallisia dokumentteja, Tuominen listaa.
