Legendaarinen Beatles-yhtye herättää lämpimiä muistoja Studio55-käyttäjien keskuudessa. Monet muistavat Beatles-purkat, bändiläisten hiustyylin ja maailmanlaajuisesti levinneen hysterian. 6. maaliskuuta nähdyn ohjelman jälkeen pyysimme Studio55:läisiä jakamaan muistojaan. Poimimme luettavaksenne muutaman näistä nostalgisen hurmaavista tarinoista.
− Minä, Marianne ja Beatles. Haaveilua ja unelmointia: Mariannen unelma oli Paul ja linna Lontoossa. Minun unelmani oli, että George hakee minut jetillä naimisiin Englantiin. Ei tullut George, tuli Lahtinen. Hän vei Englantiin rahtilaivalla, muistelee nimimerkki Dragon.
− Olin hieman yli 10-vuotias, kun Beatles mullisti maailmani. Olin juuri alkanut lukea englantia koulussa. Serkkuni Tampereelta toi minulle pyytämäni singlen All my loving. Kun sain levyn käteeni, luin tekstin ja olin hyvin pettynyt, kun se ei ollutkaan toivomani. Lausuminen ja kirjoittaminen eivät täsmänneet. Kun panimme levyn soimaan, olin ikionnellinen, kertoo nimimerkki Italiana.
− Minä keräsin Beatlesien kuvia purkkapakkauksista 60-luvun alkupuolella. Oli pakko ostaa purkkaa, että sai kerättyä koko sarjan. Ja annapa olla, kun puuttui vain pari kuvaa koko muistaakseni 60 kuvan sarjasta. Siinä oli työtä löytää loput kuvat. Sitten kuvat liimattiin kartongille ja laitettiin seinälle, muistelee Ellaroku.
− Beatles liittyi koko nuoruuteeni, ovat nostalgiaa! Yesterday, Michelle ja All my loving jne. Niitähän on vaikka kuinka paljon ja kaikki ovat hyviä! Minulla ei ollut mitään soittovälinettä siihen köyhään aikaan. Mutta sitä aktiivisemmin kuuntelin tarkkaan ja lauloin kotona ääneen niitä lauluja! Pelkkää romanttista haaveilua nuoruus ja hulluus, mutta kolahti, kertoo käyttäjä 3325.
− Kun ensimmäiset Beatles-paidat tulivat myyntiin Stockmannille, vanhempani olivat menossa Helsinkiin ja patistin heidät ostamaan minulle paidan. Sainkin valkoisen t-paidan, jossa oli poikien kuva. Kävin Urjalassa oppikoulua, joka oli niin ahdasmielinen oppilaitos kun vain 60-luvulla voi olla. Historian opettajani sai paitani takia raivokohtauksen, ja sanoi ettei "täällä tuollaisia pitkätukkia katsella". Sitten hän ajoi minut luokasta ulos. Ujona maalaistyttönä olin aivan järkyttynyt moisesta. Onneksi Beatleseistä kiinnostumattomat maanviljelijävanhempani olivat niin ennakkoluulottomia, että jonottivat minulle Stockalta paidan. He olivat upeita. Tuosta tapauksesta jäi ikuinen katkeruus koko koulua kohtaan, muistelee nimimerkki .