Sodan pauhu kaikuu yhä Nestorin, 91, mielessä – 70-vuotinen avioliitto Martan, 92, kanssa tuo elämään onnea joka päivä

Maalaistalon emäntänä ja isäntänä työuransa tehnyt pariskunta nauraa, kun heiltä tiedustelee vastavietetyn rautahääpäivän ohjelmasta.

– Ihan lähipiirin kanssa kahviteltiin, eihän siinä sen kummempaa. 

Samanlainen lempeä vaatimattomuus kuuluu myös muista vastauksista. Pariskunnan ensikohtaaminen tapahtui tansseissa, pian he kohtasivat maatalousnäyttelyssä. 

– Mitäs siinä nyt ajatella, kerrankos sitä nyt tapasi toisen, Martta nauraa.

– Kuka sitä nyt olisi osannut ajatella, että vielä 70 vuoden päästä ollaan yhdessä, se on niin pitkä aika.

Vieressä oleva Nestor äityy hieman romanttisemmalle päälle.

– Kokonaisuus kiinnitti Martassa huomioni. Sähköä oli ilmassa ja olimme nuoria. Heti rakastuimme, kävimme tanssimassa ja avioon menimme nopeasti. Siitä se yhteinen elämä sitten alkoi, hän sanoo. 

Sodan pauhu ei häviä mielestä

Nestor Pyykkö on yksi vielä elossa olevista sotaveteraaneista. Pariskunta asuu sotaveteraaneille rakennetussa rivitalossa, jossa on tilaa kulkea rollaattorilla ja apua saatavilla.

– Hyvin täällä viihdymme, molemmat sanovat.

Martta tosin sanoo kaipaavansa pihamaata ja pihakeinua, mutta muuten elo on mukavaa yhdessä myös rivitalossa.

Vielä puoli vuotta sitten he asuivat omassa kodissaan, omakotitalossa, mutta hiljalleen ison talon ja pihamaan työt kävivät pariskunnalle turhan rankoiksi. Martan muisti alkoi myös huonontua.

Pariskunta on ehtinyt kokea yhteiselonsa aikana monenlaista. Rankimpia hetkiä olivat ajat sodan aikana, ne tulevat Nestorin mieleen vielä tänäkin päivänä. Tykkien pauhu ja koetut näyt eivät haihdu mielestä koskaan. 

– Siihen aikaan näki vaikka minkälaista. Olin Santahaminassa ja näin, kun Helsinkiä pommitettiin. Se on kauheaa hommaa. Näimme tulimerta ja savupiippuja pystyssä. Yö oli mahdoton, koko yön koneet jyrisivät taivaalla ja ilmantorjuntatykistö ampui niitä. Oli se ihme, ettei Helsinki sen pahemmin tuhoutunut.

Veteraanikaveri ymmärtää sodan muistoja

Vielä Nestorilla on ystäviä, joiden kanssa sotajuttuja voi muistella. Nestor Pyykkö on toiminut aktiivisesti jäsenenä Nurmeksen Sotaveteraaneissa.

– Kyllä jutut tahtoo mennä siihen sotaan. Puhutaan, että muistatkos missä tapahtui tai millaista se ja se oli, ihmisen kanssa, joka ymmärtää.

Moni tuttava on jo nukkunut pois ja suru-uutisia kuulee melkein päivittäin.

– Ihmiset, joita tiedät, ovat vähään tyytyväisiä, eivät he heitteillä ole. Hyvä on, että huolta pidettäisiin edes viimeisistä (sotaveteraaneista) edes, ei meitä montaa enää ole. 

Yltäkylläiset kaupat ihmetyttävät

Sodan jälkeen alkoi pariskunnalla työntäyteinen elämä. Piti laittaa rakennuksia pystyyn, uusia koneita ja muokata maata maanviljelystä varten.

– Pulaa oli kaikesta. Kaikki oli kortilla ja itse teimme paljon, esimerkiksi jauhoja erilaisilla myllyillä, Nestor sanoo.

Martta muistaa, että neuvottelemalla kaupassa työskentelevän siskon kanssa selvittiin myös pula-ajan yli. 

Nykyajan yltäkylläisiä kauppoja molemmat päivittelevät.

– Ennen oltiin vähään tyytyväisiä. Nyt tavaraa on jo liikaa, vähempikin riittäisi. Mutta ehkä tämä on nykyaikaa, he sanovat. 

Viime kesinä pariskunta ei ole marjaan tai kalastamaan enää lähtenyt, mutta lähes 90-vuotiaiksi he molemmat nauttivat keräämisestä ja omavaraisuudesta. Nyt lapsenlapset auttavat pakkasen täyttämisessä.

"Tilanne ei ole sodassa koskaan hyvä"

Pariskunnan tytär Pirjo asuu perheineen sukutilalla Salmenkylässä. Lisäksi läheisiin kuuluvat kaksi tyttärentytärtä ja neljä lastenlastenlasta, jotka kaikki asuvat lähellä Nurmeksessa.

– Se on ilo ja onni, että he asuvat lähellä, Martta kertoo. 

Nestor kertoo seuraavansa uutisia nykyäänkin tarkalla korvalla. Aina, kun uutislähetyksissä vilahtaa kuvia sota-alueilta tai joku maa uhittelee toista, muistuu mieleen omat, kovat kokemukset.

– Pitäisi kyllä tehdä kaikkensa, että kaikenlaiset sodat ehkäistään ennalta. Pitäisi löytää ratkaisut, että sopuun päästäisiin. Tilanne ei ole sodassa koskaan hyvä, ei voittajalle eikä häviäjälle.

Ensimmäisenä Nestorin ja Martan tarinasta kertoi Karjalainen.

Kuvat: Ulla Korkatsu