Vaasalainen Sirkka Laaksoharju asui tietämättään vain korttelin päässä adoptioon annetuista sisaruksistaan.
Sirkka Laaksoharju syntyi vuonna 1950 äitinsä, isänsä ja reilua vuotta vanhemman Tuula-siskonsa perheeseen. Tuulan isä oli kuollut aivokalvontulehdukseen, ja äiti oli mennyt naimisiin uuden miehen, Sirkan isän kanssa.
– Isäni oli sodan käynyt mies, joka käytti runsaasti alkoholia. Humalapäissään hän yltyi usein riehumaan, ja tuolit lentelivät. Lähdimme monesti poliisilaitokselle turvaan, Sirkka muistelee.
Kun Sirkka oli 3-vuotias, perheenäiti tuli uudestaan raskaaksi. Raskaudesta ei kuitenkaan puhuttu.
– Äiti synnytti Ullan kaikessa hiljaisuudessa ja laittoi hänet lastenkotiin. Ilmeisesti äiti ei uskaltanut tuoda häntä kotiin. Isän alkoholinkäyttö teki äidin elämästä hyvin raskasta.
Ulla annettiin adoptioon isän kuoltua
Kului pari vuotta, ja perheeseen syntyi poika. Erkki oli neljä kuukautta vanha, kun jo sodassa keuhkotautiin sairastunut perheen isä joutui suureen leikkaukseen. Leikkaus oli Suomessa ensimmäinen laatuaan, ja se päätettiin radioida.
– Itse operaatio onnistui hyvin, mutta leikkauksen jälkeen isä lähti liian nopeasti liikkeelle, ja keuhkot yhdistävä kannas repesi. Isä kuoli heti.
Isän kuoltua Ulla annettiin lastenkodista adoptioon.
– Olin tuolloin 6-vuotias. Tiesimme Tuulan kanssa siskostamme, vaikka äiti ei hänestä puhunut. Tuula tuli välillä kaupungilta kotiin huudahtaen, että hän oli nähnyt siskomme. Puhuimme kuinka ihanaa olisi, jos siskokin olisi kanssamme.
Myös Kari annettiin adoptioon
Pian isän kuoltua perheen äiti tapasi kolmannen miehen. Lapset alkoivat kutsua miestä papaksi.
– Papan ja äidin yhteinen lapsi, Kari, syntyi 1958. Pappa ei kuitenkaan ollut valmis menemään naimisiin. Hänen äitinsä oli vanhoillinen eikä hyväksynyt poikansa suhdetta kolmen lapsen äitiin. Niinpä äiti ja pappa antoivat Karin adoptoitavaksi, emmekä nähneet häntä sen koommin.
Sisarukset löytyivät saman kadun varrelta
Vuosikymmenet vierivät. Sirkka meni naimisiin, sai omia lapsia ja oli tiiviisti mukana työelämässä. Vuonna 2001 aika jätti Sirkan äidistä. Tuulan ja Erkin kanssa Sirkka päätti selvittää adoptoitujen sisarustensa olinpaikat. Erkin vaimo auttoi etsinnässä.
Yllätys oli melkoinen, kun veljenvaimo eräänä aamuna seitsemältä soitti Sirkalle.
– Hän kertoi, että veljeni asuu minusta korttelin pohjoiseen ja siskoni korttelin etelään. Meinasin lähteä yöpuku päällä kadulle etsimään heitä, mutta sain sentään hillittyä itseni. Kun äidin hautajaiset oli vietetty, soitin sisaruksilleni, esittelin itseni ja pyysin heidät kahville. Molemmat tulivat innoissaan.
Heti ensitapaamisella Sirkka tunnisti sisaruksistaan tuttuja piirteitä. Karissa oli papan näköä, ja Ullan eleet olivat aivan kuin biologisen äitinsä.
– Juttelimme lapsuudestamme ja elämänkulustamme ja tutustuimme pikkuhiljaa toisiimme. Olen kiitollinen, että löysin heidät vielä näin vuosikymmenien jälkeen. Pidämme nykyään säännöllisesti yhteyttä toisiimme. Sisaruksistani on ollut paljon apua ja tukea vaikeissakin elämäntilanteissa. He ovat myös ymmärtäneet, miksi äitimme aikoinaan päätyi vaikeaan ratkaisuun ja antoi heidät adoptoivaksi.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.