Imolan radalla ajettu San Marinon GP vuonna 1994 oli traaginen käännekohta formula ykkösten historiassa historiassa. Kahden kuljettajan hengen vaatinut kisaviikonloppu johti suuriin muutoksiin lajin turvallisuustöissä.
Imolan viikonloppu alkoi jo perjantaina rajulla kolarilla, kun Rubens Barrichellon Jordan-auto nousi kanttarin päältä ilmaan ja lensi rengasvallin päälle 225 kilometrin tuntinopeudella. Törmäyksessä tajunsa menettänyt brasilialaiskuljettaja selvisi kuin ihmeen kaupalla ilman vakavampia vammoja onnettomuudesta. Onni loppui lauantain aika-ajoissa, kun itävaltalainen Roland Ratzenberger osui 300 kilometrin tuntinopeudella betoniseinään ja kuoli.
Sunnuntain kisa alkoi suomalaisittain huolestuttavasti, kun Jyrki Järvilehdon Benetton tyssäsi lähtöruutuun ja takaa tullut Pedro Lamy törmäsi kovalla vauhdilla perään. Tätä seuranneen turva-autoperiodin jälkeen toisella kierroksella kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna ajoi täydessä vauhdissa ulos Tamburello-mutkassa ja kuoli törmäyksessä saamiinsa vammoihin.
Tapahtumia paikan päällä Imolan varikolla toimittajana seurannut Erkki Mustakari kertoo, että Imolan tapahtumat saivat hänet kyseenalaistamaan koko toiminnan mielekkyyden.
- Se oli kyllä synkkääkin synkempi viikonloppu. Siellä oli niin monta juttua, mitä tapahtui. Ensin Barrichello, sitten Ratzeberger, sitten J.J. ja Pedro Lamy. Ja sitten vielä surullisena pisteenä i:n päälle Sennan menehtyminen kilpailussa. Pitäisi sanoa, että vähän too much too soon. Silloin tuli ekan kerran sellainen tunne, että onko tässä hommassa mitään järkeä, Mustakari muistelee.