Selvänäkijä valottaa tulevaisuuden polkuja

Iiris tuntui tietävän minusta asioita, joita en ollut jakanut kenenkään kanssa. Yllätyin miten tarkkaan hän kuvasi elämäntilannettani. Vai näkeekö kolmikymppisestä naisesta tosiaan päälle, onko hän töissä vai opiskelija, ihastunut vai eroamassa, äiti vai lapseton?

Lähdin tapaamisesta täynnä iloa ja hämmästystä. Kenties tarkat kuvaukset menneestä saivat minut uskomaan tulevaan ja tekemään töitä ennustusten eteen, sillä seuraavan parin vuoden ajan moni hänen lupaamansa asia toteutui. Muutin yhteen tapaamani miehen kanssa ja sain opiskelut päätökseen. Perustamani yritys lähti kunnolla käyntiin muutamaa vuotta myöhemmin. Annoinko juuri tapaamalleni miehelle tärkeän sijan elämässäni selvänäkijän sanojen vuoksi? Otinko itseäni tiukemmin niskasta kiinni valmistumisen suhteen? On tietenkin mahdoton tietää, miten elämä olisi mennyt ilman käyntiäni Iiriksen luona.

Selvänäkijä ei kerro kaikkea näkemäänsä

Kävin saman selvänäkijän luona toisen kerran vain viikkoa ennen yllättävää eroa avomiehestäni. Tapaamisemme oli hyvin erilainen kuin edellisellä kerralla. Iiris ei puhunut tulevasta erostani tai tulevaisuudesta muutenkaan, vaan keskittyi rohkaisemaan minua vaikeiden tunteiden suhteen. Hän puhui paljon omista kokemuksistaan: itsensä kohtaamisesta, syyllisyydestä ja elämänmuutoksien väistämättömyydestä. Lähdin hänen kotoaan eri tunnelmissa kuin ensimmäisellä kerralla. Hän oli antanut paljon itsestään, mutta en oikein ymmärtänyt mistä istunnossa oli ollut kyse.

Kuulin, että Iiris menehtyi vain muutamaa kuukautta myöhemmin. Joku voisi sanoa, että iäkäs, sairasteleva nainen oli kaivannut seuraa ja jutellut kanssani vain omasta elämästään. Että näkijänlahjat olivat naiselta hukassa monen vuoden työskentelyn päätteeksi. Tai ehkä, sittenkin, hän näki vaikean vuoden edessäni ja auttoi minua osaltaan kohtaamaan sen.

Omat toiveet paljastuvat helposti

Viime viikolla istuin pienen kampaamon takahuoneessa Helsingissä, Vappu-nimisen selvänäkijän pöydän ääressä. Hän latoi kortteja rivakasti pöytään ja pyysi minua alkajaisiksi kertomaan mistä haluaisin tietää. Istuin hengästyneenä tuolissani, juostuani myöhässä tapaamiseen. Mitä ihmettä kysyisin, etten paljastaisi heti omia korttejani?

Oikeanlaisen yhteyden löytäminen selvänäkijän ja kuulijan välillä ei synny näkijää testaamalla. Järkähtämätön pokerinaama ja tuppisuuna istuminen tuskin edistävät keskustelun soljumista. Todennäköisesti selvänäkijä kuitenkin muotoilee sanomaansa kuulijan kysymysten, reaktioiden ja ilmeiden perusteella.

Vastaan, että haluaisin tietää rakkaudesta, koska siinä on eniten avoimia kohtia tällä hetkellä. Paljastikohan kysymykseni liikaa elämäntilanteestani?

Vappu kertoo elämästäni vaihtaen nopeasti aiheesta toiseen, kuvaten erilaisia päätapahtumia matkan varrella. Rakastun pian vastustamattomaan mieheen, josta tulee loppuelämäni kumppani. Muutan isompaan asuntoon ja saan miehen kanssa tytön ja pojan ennen kuin täytän neljäkymmentä. Elän hyvin pitkään, yli 90-vuotiaaksi. Läheinen naisihminen suunnittelee häitä ja ystäväpiirissäni on suunnitteilla muitakin isoja juhlia. Lähitulevaisuudessa odottaa hammaslääkärissä käynti ja minun tulisi olla varovainen liikenteessä.

Kävelen takaisin vilkkaalle kadulle pää pyörällä. Istun pitkään puistonpenkillä uskaltamatta ylittää katua. Soitan sisarelleni, joka varaa minulle ajan hammaslääkäriin – olen vältellyt juuri puhjenneen viisaudenhampaan poistoa jo hetken. Lähetän tekstiviestin läheiselle naishenkilölle, jonka näkijä oli kertonut suunnittelevan häitä. Saan yllättyneen vastauksen: ”Saamarin selvänäkijät, eihän siitä vielä pitänyt kertoa!:)” Muiden ennustusten kohdalla en voi kuin katsoa miten käy. Vai olenko jo ruvennut toimimaan tämän tulevaisuuden varmistamiseksi?

Mieli valikoi kuulemaansa

Jotkut toiveet ovat niin vahvoja, että ne on helppo kuulla pienestäkin vihjeestä. Valikoiva kuulo astuu peliin, kun selvänäkijän sanat ovat monitulkintaiset tai epätarkat. Jos näkijä kertoo nykytilanteen väsyttävän ja muutosten olevan käsillä, päättää kuulijan mieli onko kyse työstä, terveydestä vai parisuhteesta. Helposti myös lisää itse nimen avoimiin lauseisiin kuten: ”Sinulla on harvinainen yhteys erääseen henkilöön” tai ”Joku on loukannut sinua menneisyydessä”.

Onko asioiden muokkaaminen omassa päässä kuitenkaan huono asia? Eikö se saa asioita perspektiiviin ja vahvista omia valintoja? Selvänäkijä tarjoaa kuulijalle näköalapaikan, jonka avulla näkee elämäntilanteensa uudella tavalla. Omat valinnat voi tehdä tämän näkymän perusteella uudella elämänilolla, itselle mieluisaan suuntaan.

Muuttaako selvänäkijällä käynti tulevaa?

Elämä ei koostu vain hyvistä hetkistä, eikä kokonaan ruusuista ennustusta helposti uskoisikaan. Selvänäkijän haasteellisena tehtävänä on kertoa synkät asiat niin hienotunteisesti, ettei ihminen pelästy. Tulevan onnettomuuden kuvailu voi pahimmassa tapauksessa saada jonkun niin hätääntyneeksi, että hän aiheuttaa itselleen onnettomuuden Toisaalta varoittavat sanat voivat auttaa tekemään välttämättömiä muutoksia elämässä ja väistämään edessä näkyvät karikot.

Yleensä selvänäkijät tarjoavat kuitenkin mieluisaa tulevaisuudenkuvaa vieraalleen. Tällainen positiivinen suggestio rohkaisee heittäytymään elämään iloisin odotuksin. Elämällä on paljon annettavaa, kun siihen vain uskaltaa tarttua ja katsoa tarjotut mahdollisuudet läpi.

Kotimatkalla näkijän luota muistelen romanttista ennustusta hurmaavan miehen saapumisesta ja heläytän hymyn vastaantulijalle.

Teksti: Stephanie Sinclair

Kuvat: Shutterstock