Säveltäjä-kapellimestari Leif Segerstam nauttii täysillä kesästä. Lomaa hän viettää aina silloin kun ei ole töissä. Silti on kuitenkin yksi asia, mikä ei jätä säveltäjää kapellimestaria rauhaan kesälläkään.
- Luonto alkaa vasta kesällä puhua. Suomen luonto on fantastinen, valoa riittää. Se menee suoraan notaatioihin eikä jätä rauhaan. Kesällä syntyy eniten sinfonioita. Jos vaan menee luontoa lähelle saa sekä nipistyksiä että haleja, herkkiä mystisiä uskomattomia elämyksiä.
Kesä on siis Segerstamille luovinta aikaa paitsi musiikissa myös vedessä. Purjehtiminen on lähellä sydäntä ja sen ihanuus löytyy parhaimmillaan hänen mielestään juuri hitaasta luovimisesta. Segerstam seilaa kuitenkin yleensä lähivesillä.
- Ihan pikkusen vaan Tammisaareen ulkopuolella ja Hankoon päin. Purjeveneeni on kiva, ja mä just ja just pärjään sillä. Mutta jos on kavereita mukana niin sitten kyllä pärjätään.
- Kaikki tietävät. Veneeni on kaunis, siinä on nostoköli ja sillä pääsee vaikka mihin saareen. Se on elämystä sekin. Silloin ei sävelletä, silloin haetaan latausta.
Segerstam ei kuitenkaan halua suuremmin purjehdusreissujaan hehkuttaa ja toteaa, että ne ovat nykyään todellakin vain pieniä rundeja. Silti hänen mielestään jokainen nauttii omalla tavallaan, olipa sitten menossa Atlantilla tai Pääsiäissaarilla.
- Mutta nykyään ei enää uskalla kovin kaus kun tulee vulkaanien spruitatukset niskaan. Kyllä on parempi pysyä jossakin Fiskarsin lähettyvillä sisäjärvellä. Saa rauhassa kuunnella lintuja aamulla ja kurkiparikin siellä tööttää jotakin.
Lomaa Segerstam viettää jokaisena vapaapäivänä.
- Pitää ottaa ne päivät, kun ei johda ja nyt on sellainen päivä. Aikaa ei ole olemassa. Jos katsoo kelloa tai aikaa, niin heti tappaa kaiken luovuuden.
Parasta kesässä on kuitenkin kapellimestarin mielestä rakkaus.
- Kyllä rakkaus voittaa. Se ei kuole, se voittaa kaiken. Silloin kun sitä käytetään ja poltetaan niin silloin suojelusenkelit hymyilevät.
Ja lopuksi Segerstam löytää vielä yhden asian, mikä kesässä on talvea parempi.