"Se nainen sanoi kaupassa, että minä olen tuhma."
Oululaisen Susanna Holmqvistin Facebook-päivitys leviää kovaa vauhtia Facebookissa. Koskettavassa päivityksessään Holmqvist kertoo, kuinka raskas kauppareissu johti ikävään välikohtaukseen.
Holmqvist kuvailee pian 4 vuotta täyttävän Miika-pojan silmin, miltä erityislapsesta pitkä kauppareissu voi tuntua – ja miltä tuntuu, kun tuntematon nainen tulee torumaan tilanteesta ahdistunutta lasta.
"Ei se auttanut yhtään, että se täti tuli siihen"
Holmqvist kertoo päivityksessään taannoisesta kauppareissusta, joka keskeytyi Miikan hermostuttua.
– Ja koska mun on tosi vaikea keskittyä moniin asioihin, esimerkiksi siihen, miten kuuluu käyttäytyä kaupassa, niin mua alkoi sitten vähän kiukuttaa, äiti kirjoittaa poikansa äänellä.
– Mä juoksin äitiltä karkuun ja kun äiti haki mut takasin, niin mua alkoi suututtaa vielä enemmän. Olin sitten aika tuhma ja huusin kovaa ja löin äitiä. Mä taisin huutaa niin lujaa, että yhtä tätiä alkoi sattumaan korviin ja sitten sitäkin kiukutti. Se täti tuli mun ja äitin luo, kun äiti piti musta kiinni, että rauhottuisin. Se täti oli aika ilkeä ja sanoi mua tuhmaksi pojaksi ja kertoi, ettei äiti sais tuoda mua kauppaan, ennen kuin mä osaan käyttäytyä vähä paremmin. Mutta ei se auttanut yhtään, että se täti tuli siihen, kun sitten mä suutuin sillekin ja huusin ja itkin vielä enemmän, koska vaikka mä välillä käyttäydyn huonosti, niin en mä oo tyhmä. Kyllä mä ymmärsin, mitä se täti sanoi.
Katso koko päivitys alta:
Jos päivitys ei näy, voit katsoa sen täältä.
"Lasta saatetaan haukkua tyhmäksi ja tuhmaksi"
Holmqvist kertoo MTV Lifestylelle, ettei hänen kuvailemansa tilanne ole ainutlaatuinen. Hän kertoo, että Miika on iloinen ja menevä poika, jolla on ADHD-epäily sekä epäily aspergerpiirteisyydestä.
– Epäilyjä nämä on siksi, että näin pienellä ei diagnooseja vielä tehdä. Miikalla on erittäin paljon ylivilkkautta, sosiaalisten taitojen heikkoutta, uhmaamista ja yleensä tilanteiden ja ärsykkeiden mennessä liian pitkälle myös raivo- sekä itkukohtauksia, joiden aikana esiintyy myös itsensä ja muiden vahingoittamista, äiti selittää.
Holmqvit on huomannut, että ihmisten voi olla vaikea suhtautua vilkkaaseen poikaan.
– Kohtaamme usein sitä, että ihmiset tuijottavat ja kuiskailevat keskenään. Usein myös puhutaan kovaan ääneen ja haukutaan joko minua ja kasvatustyyliäni tai mikä paljon pahempaa, myös Miikaa, 3-vuotiasta lasta, saatetaan haukkua tyhmäksi, tuhmaksi, ilkeäksi ja kauhukakaraksi niin, että Miika myös itse kuulee sen. Toisinaan myös ihmiset tulevat kertomaan mielipiteitään suoraan minulle ja Miikalle, äiti sanoo.
Äiti kertoo, että päivityksen tilanteessa hän oli ollut Miikan ja tämän pian 2 vuotta täyttävän pikkuveljen kanssa Prismassa, kun reissu alkoi käydä Miikalle tämän ylivilkkauden ja keskittymisvaikeuksien vuoksi liian raskaaksi.
– Yleensä pyrin pidemmät kauppareissut käymäänkin yksin, mutta eihän se ole aina mahdollista.
Niinpä poika nousi kärryistä ja lähti karkuun. Äiti lähti poikansa perään, ja sai napattua tämän kiinni.
– Hän alkoi huutaa ja potkia. Se on hänelle normaalia käytöstä silloin, kun ärsykkeet ovat menneet yli ja kärsivällisyys on loppunut, äiti toteaa.
Tuntematon nainen puuttui tilanteeseen
Lopulta Holmqvist sai Miikan takasin kärryjen luo ja antoi tälle kaksi vaihtoehtoa; joko mennä takaisin autokärryyn tai kävellä vieressä kärryistä kiinni pitäen.
– Tällöin melko lähelle meitä pysähtyi noin viisikymppinen nainen kuuntelemaan ja katselemaan tilannetta. Kun Miikalla on tällaisia vaikeita hetkiä, niin hän ei tykkää siitä, että vieraat ihmiset jäävät tuijottamaan.
Miika ei halunnut tarttua kumpaankaan äidin ehdottamaan vaihtoehtoon, ja alkoi lyödä äitiään.
– Otin häntä tietysti kädestä kiinni, kun huomasin, että tilanne oli riistäytymässä käsistä. Nappasin tottuneesti Miikan syliin ja pidin hänestä kiinni. Se rauhoittaa hänet yleensä.
Silloin tilannetta sivusta seurannut nainen tuli perheen luokse.
– Hän sanoi Miikalle: "Oletpa sinä tuhma poika, ei kaupassa saa käyttäytyä tuolla tavalla. Äidin pitäisi jättää sinut kotiin, eikä tuoda sinua kauppaan, kun et osaa olla kiltisti."
Holmqvist ei reagoinut naisen sanoihin, vaan keskittyi poikaansa, jolloin nainen lopulta poistui paikalta. Äiti kertoo, että tilanteet ovat heille arkipäivää.
– Pahinta on se, että sanat tuntuvat pahalta Miikasta. Minä olen aikuinen ihminen ja kykenen käsittelemään asioita, mutta Miika on vasta pieni lapsi.
"Se nainen sanoi kaupassa, että minä olen tuhma"
Pieni poika ottikin asian puheeksi, kun perhe oli kotiutunut kauppareissultaan.
– Hän sanoi, että: "Se nainen sanoi kaupassa, että minä olen tuhma." Miika kertoi, että hänelle tuli paha mieli siitä, mitä nainen sanoi, ja oli sitä mieltä, että naisen pitäisi pyytää anteeksi.
Äiti toivoo, että pienten lasten kiukuttelua todistavat ihmiset voisivat ärsyyntymisen sijaan pysähtyä miettimään.
– Ei varmasti ole kiva tilanne pitkän työpäivän jälkeen tulla kauppaan, ja joutua kuuntelemaan lasten kiukuttelua. Mutta osaavatko he ajatella, että lapsella voi olla sama tilanne? Lapsikin on joutunut heräämään aikaisin ja lähtemään päiväkotiin, kun vanhemmat ovat lähteneet töihin. Hän on ollut pitkän päivän päiväkodissa, josta hänet on iltapäivällä haettu ja vielä viety kauppaan. Jos pitkä päivä harmittaa aikuista, niin miltä se tuntuukaan pienestä lapsesta? Puhumattaan erityislapsesta. Pienet lapset vasta opettelevat sääntöihin, joita maailma on pullollaan.
"Kannattaa muistaa, ettei lapsi ole tyhmä"
Vaikka lapsi on pieni, se ei tarkoita, ettei hän ymmärtäisi, mitä ympärillä puhutaan.
– Kannattaa muistaa, ettei lapsi ole tyhmä. Hän ymmärtää, mitä hänelle ja hänestä puhutaan. Jos lapsella on muutenkin paha olla, niin ei varmasti auta, että joku ulkopuolinen tulee arvostelemaan ja haukkumaan. Sekö on aikuisen tapa näyttää esimerkkiä hyvästä käytöksestä?
Eikä lapsen vanhemmallakaan ole välttämättä helppoa.
– Kannattaa miettiä myös vanhempaa, joka siinä lapsen kanssa on. Takana saattaa olla suurta huolta lapsesta, hänen pahasta olostaan ja hänen tulevaisuudestaan. Takana saattaa olla valvottuja öitä, kymmeniä tai satoja itkuja lapsen takia. Tähän päälle ei varmasti tarvita sitä, että tuntematon ihminen tulee arvostelemaan tilannetta, josta ei tiedä mitään.
Holmqvist kertoo, että ihmisiltä on tullut sanomista myös lapsen kiinnipitämisestä.
– On toisinaan uhattu jopa tehdä lastensuojeluilmoituksia. Niissä tilanteissa, kun joudun pitämään lapsestani väkisin kiinni, oma sydämeni itkee verta eivätkä omat kyyneleet ole ikinä kaukana. Arvostelevat ihmiset eivät luultavastikaan tiedä, mitkä seuraukset sillä olisi, jos en pitäisi kiinni pojastani. Hän voisi vahingoittaa pahasti itseään tai esimerkiksi pikkuveljeään.
Kiinnipitämisestä onkin keskusteltu lukuisten ammatti-ihmisten kanssa, ja se on heidänkin mielestään välttämätön rajoitustoimi, jota on toisinaan käytettävä, äiti kertoo.
– En taatusti käytä sitä kuin aivan pakonsanelemissa tilanteissa ja teen sen myös aina niin, etten satuta Miikaa vaan päinvastoin, estän häntä satuttamasta itseään.
Kritisoimisen sijaan voisi tarjota apuaan
Holmqvist painottaa sitä, että yksi kiukuttelu ei kerro koko tarinaa.
– Ihmisten kannattaa muistaa, että he näkevät vain pienen hetken lapsen ja hänen vanhempiensa elämästä. He eivät voi tietää, mikä tarina on taustalla. Ja pienet lapset vasta harjoittelevat sitä, miten eri tilanteissa tulisi käyttäytyä.
Mitä siis kannattaa tehdä, jos näkee kiukuttelevan lapsen ja väsyneen vanhemman?
– Jos haluaa auttaa, voi tarjoutua esimerkiksi kantamaan kauppakassit, jotka jäävät auttamatta siihen paikkaan, jos lasta tarvitsee esimerkiksi kantaa autoon. Jos haluaa tietää, voi kysyä. Sekin on parempi kuin olettaa asioita, Holmqvist toteaa.
Holmqvistin tarinaan ovat muutkin suomalaiset samaistuneet, sillä koskettavasta päivityksestä on tykätty ja sitä on jaettu jo tuhansia kertoja.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.