Sattuu sitä papeillekin: Lupasin hautajaisissa vainajalle pikaista ylösnousemusta

Kännykkää haettiin haudasta

Sulhanen punasteli ja hikoili vihkitoimituksen aikana. Syy selvisi, kun pyysin häneltä sormuksen siunattavaksi. Sormus oli kotelossa, sellaisessa kaksiosaisessa kuin Kinder-munat tapaavat olla. Hän oli puristellut sen taskussaan hiestä läpimäräksi ja pois jengoiltaan niin, että sen avaaminen oli mahdotonta tavanomaisin keinoin. Nyökkäsin suntiolle, joka ammattikuntansa tyyliin oli heti kartalla: hän saapui puukon kanssa ja sormuskotelo tiirikoitiin auki. Alttarilla nähtiin helpottunut pari.

Kerran arkkua hautaan laskettaessa kantoliina oli jäänyt kiinni ruumisarkkuun. Neuvokas kantaja kirota pärskäytti, hyppäsi hautaan ja sai kuin saikin liinan irti. Hänet nostettiin haudasta kainaloiden alta pujotetulla liinalla. Kun hautaa oli luotu umpeen vähän aikaa, samainen kantaja totesi puhelimensa kadonneeksi. Hautaanhan se oli pudonnut. Ei kun kaivamaan ja sama kaveri taas asialle, olihan hänellä jo kokemusta kyseisestä keikasta. Puhelin löytyi ja mies nostettiin liinalla haudasta jo toisen kerran.

Timo Juntunen, Hailuodon seurakunnan kirkkoherra

Lupailin vainajalle pikaista ylösnousemusta

Olin sanonut hautajaisissa hiekkaa arkulle laittaessani: Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman, Jeesus Kristus on sinut kolmantena päivänä herättävä (pitäisi olla: Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä). Vaimoni sanoi, ettei sitten soiteta kolmen päivän kuluttua ja kysytä, pitikö papin lupaus paikkansa.

Timo Junkkaala, toiminnanjohtaja, Suomen Raamattuopisto

Kastenimi muistutti jalkahikeä

Olin menossa kastekeskusteluun nuoren perheen luokse. Riisuin kenkäni eteisessä ja huomasin, että jalkani olivat hieman hikoilleet. Heitin sitten läppää:

– Kylläpä jami nyt haisee!

Murrealueelta, josta tulen, jami tarkoittaa jalkahikeä. Vanhemmat olivat vaitonaisia ja kutsuivat olohuoneen puolelle. Sain käteeni lapsen rekisteripaperin, jossa oli lapsen tuleva nimi. Tavasin paperia hetken ja kysyin, lukeeko paperissa nimen paikalla Sami? Vanhemmat totesivat vakavina:

– Ei kun Jami.

Mirja Lassila, pastori, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta

Rohkaisua rikolliselle

Yksiin hautajaisiin oli lähiomaisina päästetty vartijoiden seurassa pari rikollista kahdesta eri vankilasta. Kun muistotilaisuus päättyi, lähdin kättelykierrokselle hyvästelemään hautajaisvieraita. Toinen vangeista hän kajautti minulle kovalla äänellä:

- Tsemppiä, pappi, jatka valitsemallasi tiellä!

Vastasin spontaanisti:

- Kiitos sam....

Sain viime hetkellä nielaistua lauseen lopun.

Veli-Matti Hynninen, eläkkeellä oleva Loviisan kirkkoherra

Kasteessa väärä nimi

Minulla oli samana päivänä kahdet ristiäiset, molemmat lapset olivat tyttöjä. Olin käynyt etukäteiskeskustelut perheiden kanssa. Ennen ensimmäistä kastetta pyörittelin lasten papereita sakastissa ja panin kastettavan lapsen nimen pienelle keltaiselle lapulle käsikirjan väliin. Kun kasteen tietyssä kohdassa sanoin juhlallisesti, että ”te vanhemmat olette antaneet tälle lapselle nimeksi Iida Sofia (nimi muutettu)”, huomasin, että vanhempien suut loksahtivat auki. Minä sitten kaiken kansan edessä kysymään, että oliko se nimi Iida Sofia. No eihän se ollut, vaan Jenny Mikaela (nimi muutettu). Sain jotenkuten kasattua homman uudelleen ja Jenny Mikaelan ristiäiset sujuivat mukavasti loppuun. Kahveilla sitten tälle tapaukselle naureskeltiin.

Parin vuoden päästä menin toiseen näistä perheistä kastamaan seuraavaa lasta. Yllätyksekseni tämän toisen perheen vanhemmat olivat kummeina. Kuulin, että aiempien ristiäisten jälkeen Jenny Mikaelan äiti oli ollut neuvolassa. Odotushuoneessa hänelle aiemmin tuntematon äiti oli pitänyt omaa lasta sylissään ja oli hellitellyt lastaan nimellä Iida Sofia. Silloin hän oli huomannut, että tässä on nyt se lapsi, jonka nimeä pappi yritti antaa meidän lapselle. Heistä tuli tämän kommelluksen kautta hyviä perhetuttuja. Kenties Jumalaakin hymyilytti.

Jukka Keskitalo, kirkkohallituksen kansliapäällikkö, entinen Jyväskylän kirkkoherra

Sanat unohtuivat kääntyessä

Tarkoitukseni Vantaalla aikoinaan lukea liturgina johdantolauselma, joka aikaisemmin voitiin lausua: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Katsoin tekstin, käännyin seurakuntaan päin ja unohdin täysin, mitä minun pitikään sanoa. Ei auttanut kuin todeta: "Kiittäkää Herraa sillä hän on hyvä".

Jorma Pitkänen, Jämijärven seurakunnan kirkkoherra

Ihmeidentekijät: Jeesus ja juristi

Sörnäisten vankilan odotushuoneessa ex-vanki selitti minulle innostuneena, kuinka kova äijä Jeesus oikein oli. Ainoastaan hänen asianajajansa kuulemma vetää vertoja Jeesukselle.

– Siinä missä Jeesus muutti tolkuttoman määrän vettä viiniksi Kaanaan häissä, mun asianajaja muutti käräjillä 200 litraa pirtua vedeksi.

Sami Lahtinen, helsinkiläisen Haagan seurakunnan pastori

Aikaansa edellä

Oli kesäinen lauantaipäivä Suomussalmella ja kalenteriin oli merkitty kaste kello 14. Pynttäydyin mustaan papin pukuun hellepäivänä ja painelin salkku kainalossa paikalle. Oven aukaisi kylpytakkiin pukeutunut säikähtänyt äiti, joka valisti minua, että kastetoimitus oli sovittu viikon päähän. Kerrankin kirkko oli aikaansa edellä.

Heikki Keränen, Caritas-säätiön johtaja

Saarnaaja julisti vihkiparin kuolleeksi

Pidimme rippikoululeirin konfirmaatiojumalanpalvelusta Pohjanmaalla. Saarnaaja aloitti kirkolliset tiedotukset normaalisti sanomalla: "elämän ja kuoleman Herra on kutsunut ajasta iankaikkisuuteen seuraavat tämän seurakunnan jäsenet". Väsyneen saarnaajan silmä hakeutui väärälle riville ja hän luki siihen perään avioliittoon kuulutettavien nimet. Ja urkuri soitti heti perään surumusiikkia. Musiikin aikana pappi huomasi virheensä ja pyysi anteeksi. Hän tosin sai myöhemmin kuulla kuittailua kuoliaaksi julistamisesta.

Erään sukulaiseni miestä haudattiin. Tämän vainajan jalat oli amputoitu. Hautajaisissa ronskipuheiset sukulaiset harmittelivat, että olisihan hän pienempään ja halvempaan arkkuun mahtunut. Valitsin vahingossa hautajaisiin Psalmin, jossa todettiin Jumalan olevan turvamme polvesta polveen. Tämän ongelman onneksi huomasin ennen hautajaisia.

Teuvo V. Riikonen, pastori ja Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja