Sarjakuvapiirtäjä ja -neuvos Ilpo Koskelan elämässä työ ja harrastus ovat sekoittuneet jo kauan. Töistä ei välttämättä kirjauduta ulos neljältä, eikä niillä välttämättä edes täysin elätetä itseä. Koskela toivoo kotimaiselle sarjakuvalle lisää lukijoita, mutta ymmärtää myös, että moni ihminen ei lue oikeastaan ollenkaan.
Ilpo Koskelan ensimmäisiin lukukokemuksiin pienenä kuului se perinteinen: Aku Ankka.
– Kiinnostuin jo lapsena sarjakuvista ja piirtämisestä. Aku Ankan lisäksi luin kaikkia sellaisia sarjakuvia, joita kioskeissa ja divareissa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa myytiin. Ranskalaisen sarjakuvan rantautuminen Suomeen Asterixeineen ja Tintteineen oli iso asia. Haasteellisempaan seikkailusarjakuvaan tutustuin Zoom-lehden kautta. Silloin ajattelin, että hei, tuo voisi olla minun juttuni, Koskela kertoo.
Koskela oli parikymppinen, kun hän sai ensimmäisen kerran rahaa julkaisemistaan sarjakuvista. Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa menestymisen myötä näkyvyyttä tuli yhä enemmän. Sittemmin Koskela on tehnyt muun muassa sarjakuvanovelleja, lasten ja nuorten seikkailusarjakuvia, sarjakuva-albumeita, sarjakuvakeittokirjan sekä sarjakuvaoppaita.
– Ensimmäisten novellieni hahmon, Aleks Revelin, olen sijoittanut Irlantilainen-, Aleks Revel- ja Paholaisen kuiskaus-nimisiin kirjoihini. Lisäksi olen tehnyt aikakauslehtisarjoja. Me Riuskaset -sarjakuva Meidän talo -lehdessä kertoi monen vuoden ajan omakotitalorakentamisesta ja vanhan maalaistalon entisöinnistä asiapitoisesti, mutta huumorilla. Futari-lehteen tein värisarjakuvaa fiktiivisestä jalkapallon juniorijoukkueesta.
