Riikka Sarasoja-Lilja oli viestin ankkuriosuutensa jälkeen pettymyksestä murheinen.
Varmalta näyttänyt pronssimitali vaihtui viidenteen sijaan, kun Sarasoja-Lilja hyytyi täysin viimeisellä lenkillä. Pettymys oli suuri, kun hän yritti urhoollisesti kerrata tilannetta.
– Toiselle kierrokselle tuli seinä vastaan, enkä pystynyt täyttämään niitä odotuksia, joita meidän joukkueelle oli. Olen pettynyt siihen, etten saanut joukkueelle mitalia tuotua, Sarasoja-Lilja sanoi itkuisena.
Hänelle tilanne tuli yllätyksenä, sillä hiihto tuntui siihen asti hyvältä. Hän ei myöskään usko aloittaneensa liian kovaa. Ohitetuksi jouduttuaan hän myös kiisti panikoineensa.
– Oli vaan järkyttävä hapotus. Kun Venäjä tuli ohi, en pystynyt yksinkertaisesti potkuakaan hiihtämään perässä. Mielessä oli, että pitäisi pystyä vastaamaan. En pystynyt siinä vaiheessa yksinkertaisesti polkea perässä. Ajattelin tietysti, että tässä on pakko pysyä peesissä. En pysynyt.
– Viimeinen nousu oli jo niin pahan tuntuista, että tuntui etten pääse maaliin. Tällä hetkellä on vaikea sen suurempia analyyseja tehdä, Sarasoja-Lilja tilitti.
Hän sai maalialueella lohduttavan halauksen Riitta-Liisa Roposelta, jolla on omakohtaista kokemusta alavireisestä viestisuorittamisesta.
– Hän otti vastuuta pois minun harteiltani, ja sanoi, että joukkueena tässä oltiin. Ritu oli kyllä mahtava heti maalissa. Hän otti minulta syyllisyyttä pois, Sarasoja-Lilja kiitti joukkuetoveriaan.
Unetonta yötä hän ei uransa ensimmäistä arvokisaviestin ankkuriosuutta ennen viettänyt. Resepti pettymyksestä ylipääsyynkin oli jo valmiina.
– Pitää suhteuttaa asiat oikein. Tämä on kuitenkin urheilua, ketään ei ole haudattu. Kyllä se vähän aikaa ottaa. Niin sen mielestäni kuuluu ottaakin, tyhmäähän se olisi, jos en olisi yhtään pettynyt.