Valmentaja Antti Kuisma pohti ennen Ilkka Herolan pronssikilpailun hiihto-osuutta, onko mies jopa masentunut.
Milano-Cortinan yhdistetyn avauskilpailussa viime keskiviikkona Eero Hirvonen paineli pronssille ja Ilkka Herola sijoittui viidenneksi. Nyt kaksikon sijat menivät toisin päin.
Oli Herolan vuoro saavuttaa uransa ensimmäinen olympiamitali. Pronssi tuli suurmäen ja 10 kilometrin hiihdon muodostamassa yhdistetyn otatuksessa tiistaina.
– Vähän epätodellinen olo. Tuntuu, että aivot eivät ole vielä kerenneet reagoida tähän. Tässä menee vähän tunnelissa näiden fiilisten läpi, pronssimitalisti sanoi.
Mäkiosuuden jälkeen Herola oli ehtinyt manailla mitalitaistelun olevan jopa liian kaukana. Harjoituksissa kärkisiivuja nakutellut suomalainen jäi kilpailun mäkiosuudella seitsemänneksi, ja eroa kärkeen oli 32 sekuntia.
– Kyllä minä edelleenkin olen sitä mieltä, ettei paperilla näyttänyt siltä, että lähtöasema olisi minulle kovin suosiollinen. Suoritus ei ollut hyvä, niin kyllähän se vähän sieppasi mäkiosuuden jälkeen. Riskillä lähdettiin liikkeelle, ja tällä kertaa se kantoi hedelmää.
"Yksi hienoimmista kisoista"
Herola lähti lyömään rapsakkaa kyytiä ja nousi jo hiihto-osuuden alkuhetkillä mitalitaisteluun täysinäisesti mukaan.
Lopulta irti oli kolme miestä, kisojen toisen kultansa voittanut Norjan Jens Lurås Oftebro, kisojen toisen hopeansa napannut Itävallan Johannes Lamparter ja pronssia vienyt Suomen Ilkka Herola.
Suomalainen piti selkeänä, että porukassa pysyminen toisi mitalin.
– Jos siitä tipahtaa, sitten ollaan omillaan ja se on Herran haltuun suunnilleen sen jälkeen, mitä siinä tapahtuu.
Hän kertasi Oftebron ja Lamparterin ottaneen ajoittain pikkunykäisyjä ja jääneen sen jälkeen seisoskelemaan vetovuoroa tarjoten.
– Avauksellani, jonka jouduin tekemään, oli selvää, että eväät loppukirin osalta ovat noita poikia vastaan syöty. Roikkuminen mukana oli jo todella onnistunut suoritus tuolta lähtöpaikalta.
– Yksi hienoimmista kisoista, mitä olen urani aikana hiihtänyt. Täytyy olla tosi tyytyväinen.
Viimeinen kierros tuntui Herolasta ´"ihan uskomattoman pahalta", mutta eroa takaa tuleviin oli reilusti ja suksiaankin kiitellyt mies kairasi pronssin selkeästi kotiin.
Ei hypeä
Huomionarvoista on, että ennen hiihto-osuutta Suomen yhdistetyn maajoukkueen päävalmentaja Antti Kuisma mietti Herolan näyttäneen jopa masentuneelta. Urheilija oli todella keskittynyt.
– En hiihtokisoissa tykkää mitään hypeä ladata itselleni. Hermostuneisuus ei yleensä auta tuossa hommassa. Tuo suorite on kuitenkin niin pitkä, että on hyvä, että on rationaalisen selkeä tilanne ja on fyysisesti valmis. Kilpailu tuo latauksen ihan fyysisistä syistä. Minä en tarvitse mitään adrenaliinipiikkiä alkuun ainakaan. Voi vaikuttaa siltä, että minä olen luovuttanut tai maani myynyt, Herola itse sanoi.
Hän myös lisäsi, että "olympialaisissa ei luovuteta".
Muutosten kyydissä
Herolalla on ennestään yksi MM-hopea. Nämä hänen neljännet olympialaisensa ovat jäämässä suomalaisen uran viimeisiksi rengaskisoiksi.
– Ensimmäisistä olympialaisista tähän on aika monenlaisia erilaisia olympialaisia ollut. Omakin tilanne on ollut sellainen, että näihin on tullut lähdettyä hyvin erilaisista lähtökohdista.
– On ollut vahvan hiihtäjän leimaa ja nyt täällä ehkä enemmän vahvan hyppääjän leimaa. Loppujen lopuksi tuli kuitenkin jokseenkin hiihtämällä tämä Mitali. Voi olla tyytyväinen, että on pystynyt mukautumaan ja sopeutumaan tämän lajin muutoksiin.
Mäkihypyn merkitys on vuosien saatossa korostunut. Herola kiteytti pelin olevan aika erilainen kuin se oli 12 vuotta sitten.
– On pystynyt olemaan kehityksessä mukana ja tavallaan ajan hermolla aika pitkän aikaa. Urheilu on keskimäärin aika mukavaa tällä lailla hyvässä kunnossa.