Kerttu Niskanen oli heittää muutama viikko sitten olympialaisten suhteen pyyhkeen kehään. Hän sai kuitenkin taisteltua itsensä viiden renkaan kisoihin huippuiskuun.
Kerttu Niskanen pisteli parhaana suomalaisena mainiosti viidenneksi Milano-Cortinan olympialaisten ensimmäisellä hiihtomatkalla, naisten 10+10 kilometrin yhdistelmäkilpailussa.
Niskanen oli pitkään vapaan osuudella neljäntenä. Hän taisteli Sveitsin Nadja Kälinin ja Norjan Astrid Öyre Slindin kanssa samoista sijoista, ja heistä Kälin puikkasi lopussa ohi.
– Lähellä oli. Kyllä minä ajattelin, että se (neljäs sija) on otettavissa, mutta tytöt eivät suostuneet vetämään. Minä halusin pitää matkavauhtia, että sieltä ei nouse seuraavia, Niskanen sanoi.
Hän tiesi Kälinin kovan kirin, joka irtosikin nousussa.
– Ikäkaverin kanssa sai sitten taistella vitossijasta, Niskanen viittasi hänen tavoin 37-vuotiaasen Slindiin.
"Melkoista sumppua"
Perinteisellä Niskanen jäi kirkkaimmista kärkikahinoista taivaltaen osuuden loppua sijoilla viidestä kuuteen.
– Tuli huomattua, että viidelläkympillä ei saa olla noin nukuksissa alussa.
Lähtöasemat eivät ollut mieluisimmat.
– Sanoin jo eilen illalla, että on tympeä avata keskeltä. Mieluummin aina avaa reunalta, että löytyisi joku paikka, josta tehdä ohitusta.
– Siinä oli melkoista sumppua. Hyvät veturit (Jessie) Diggins ja Slind olivat kyllä edessä, mutta en tiedä, hyppäsikö (Teresa) Stadlober vai kuka vielä eteen. Keskimmäinen latu ei vetänyt. Sieltä ei ollut paikkoja.
Niskanen kertoi, että hätäkin pääsi tulemaan.
– Pari kertaa käytin paukkuja väärään aikaan, kun yritin vain sijoitusta parantaa.
– Kun kärki lähti lyömään, oli tyytyminen kakkosletkaan.
Niskanen piti vapaan osuutta taivaltaessaan mielessään myös oljenkorren pronssiin. Sen pokannut Weng oli paikoin parikymmenen sekunnin päässä.
– Koko ajan minä himoitsin sitä siinä. Hän oli hyvällä näköyhteydellä, mutta onhan Heidi nimenomaan kuokkanousuissa kova.
– Oma vapaakin sujui ihan hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä, olisiko Weng voinut vaikka kaatua, kolaroida tai jotain mitä tahansa. Sen takia tietysti piti taistella ihan loppuun asti, vaikka kuulin pariakymmentä sekuntia.
Kunto tuntui taustaan nähden todella hyvältä. Edellisissä talviolympialaisissa Pekingissä yhdistelmäkisan neloseksi hiihtänyt Niskanen sanoi olevansa tähän viidenteen sijaansa todella tyytyväinen.
– Totta kai mieli tekisi aina olla mitaleilla, mutta tässä kisamuodossa ei ole arvokisamitaleja hyllyssä tai kaulassa.
– Enkä tiedä, onko naisten kisassa kellään ollut tuollaista valmistautumista kuin minulla.
"Oltiin todellakin montun pohjalla"
Niskanen sairastui vuodenvaihteessa rankkaan tautiin. Hänellä diagnosoitiin influenssa- ja koronavirustartunta.
Hän oli heittämässä jo pyyhettä kehään makoillessaan tammikuussa sängyssä kotonaan. Niskanen ehti ajatella, että olympialaiset olisivat hänen osaltaan siinä.
– Ei siitä montaa viikkoa ole, kun oltiin todellakin montun pohjalla. Vaatii sisukkuutta ja päättäväisyyttä. Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että ei kannata periksi antaa, vaikka tilanne olisi kuinka paha.
Toissa sunnuntaina suomalainen osallistui Gomsissa maailmancupin 20 kilometrin perinteisen kisaan ja oli jo lupaavasti neljäs.
– Oli tärkeää, että kävin siellä. Sinne menin ihan raakileena.
Tuolloin jännitti.
– En yhtään tiennyt, selviydynkö edes rataa läpi.
– Jännitti tänäkin aamuna tosi paljon. Tiedän, että olisi jännittänyt ilman Gomsia vielä enemmän. Tilanteeseen nähden Goms oli hyvä. Se antoi tsemppiä tähän avaukseen.
Ei loppuunajettu
Niskanen arvioi ylipäätään kaikkien kilpailujen tekevän nyt hänelle hyvää.
– Tilanne on se, että kisojen puolesta en ole loppuunajettu tällä hetkellä.
– Nyt jos vain saa hiihtää useamman kisan, uskon, ettei ainakaan huonoa tee. Kaikki varmasti vievät eteenpäin ja ovat itselleni tärkeitä merkkejä.
Huipentumana mielessä on päätösmatka, 50 kilometriä perinteisellä.
– Toivon, että pääsen hiihtämään mahdollisimman paljon ja onnistuneita vetoja.
– Toivotaan, että menee paremmin ja paremmin.
Yhdistelmäkisan voitti Ruotsin Frida Karlsson. Maannainen Ebba Andersson hiihti toiseksi.