USA 2004. Ohjaus: David Koepp. Käsikirjoitus: Koepp Stephen Kingin pienoisromaanin "Secret Window, Secret Garden" pohjalta. Tuotanto: Gavin Polone, Ezra Swerdlow. Kuvaus: Fred Murphy. Leikkaus: Jill Savitt. Musiikki: Philip Glass. Pääosissa: Johnny Depp, John Turturro, Maria Bello, Timothy Hutton. Kesto: 106 min.
Viime hetkille asti oli epävarmaa, näkisikö David Koeppin uutuustrilleri teatteriensi-iltaa Suomessa lainkaan. Kerran jo pois vedetyn Salaisen ikkunan palauttaminen kesäohjelmistoon täyttänee vaativimpienkin Johnny Depp -fanien hartaat toiveet.
Salainen ikkuna perustuu kauhun mestari Stephen Kingin kynäilemään pienoisromaaniin Secret Window, Secret Garden. Tuotteliaan kirjailijan käsiala on vaihdellut erinomaisesta heikohkoon, mitä samaa voinee sanoa myös lukuisista King-filmatisoinneista. Salainen ikkuna ei lukeudu maestron kaikkein parhaimpiin tuotoksiin, muttei kaikeksi onneksi huonoimpiinkaan. Itse asiassa teos ja Koeppin toteutus puolustavat varsin mainiosti paikkaansa kingiläisen kauhun jatkumossa.
Lähes tunnistamattomaksi metsittynyt Johnny Depp on Mort Rainey, metsämökkiinsä eristäytynyt kirjailijareppana. Vaimonsa Amyn (Maria Bello) petollisuutta märehtivä Mort on surkeassa jamassa, mutta vielä vaikeampia hetkiä on luvassa. Mökin ovelle ilmestyvä salaperäinen mies nimeltä John Shooter (John Turturro) väittää Mortin varastaneen hänen tarinansa ja vaatii sovitusta. Hämmästynyt kirjailija ei ota pahaenteisen muukalaisen uhkailuja kuuleviin korviinsa. Shooterilla ei ole kuitenkaan pienintäkään aikomusta luopua vaateistaan. Pian tapahtumien vyöryyn sekoittuvat Mortin ja muukalaisen ohella myös Raineyn vieraantunut vaimo ja hänen uusi rakastajansa (Timothy Hutton) sekä Raineyn avukseen palkkaama yksityisetsivä (Charles S. Dutton).
David Koeppin ohjauksessa näkyy hänen huolellinen paneutumisensa itse tekstiin. Mikään ihme se ei ole, onhan Koepp kerännyt pääasialliset kannuksensa juuri käsikirjoittajana (mm. Panic Room, Hämähäkkimies 1). Hänen käsissään myös Salaisen ikkunan kaksi avainnäyttelijää, Depp ja Turturro, yltävät upeisiin suorituksiin. Mort Raineyn klaustrofobinen intensiteetti on valovuosien päässä Mustan helmen kirouksen (2003) velmusta vilkkusilmä-Jack Sparrow'sta. Ja jollain tavoin Raineyn synkistelevä hiljaisuus on myös kapteeni-Jackia vakuuttavampaa mättöä, vaikkei kunnon errolflynn-fiilistelyä haluaisi liian kiivaasti arvostella.