Yhdysvaltain NSA-urkinta ei ole mitään uutta: Ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin ensi kertaa viestinsieppausta – ja se johti sodan ratkaisuun.
Sodan alkaessa Britannia tajusi, että imperiumin ylläpidon vuoksi rakennettua ensimmäistä maailmanlaajuista tietoliikenneverkkoa, merikaapeleilla yhdistettyä lennätinyhteyttä, käyttäisivät myös viholliset.
Niinpä sähkösanomatoimistoihin asetettiin urkkijoita seuraamaan ja tarvittaessa sieppaamaan viestejä. Britannian agentteja pian vilisi eri puolilla maailmaa. Britannia myös teki ensimmäisen taktisen liikkeen Saksan suhteen katkaisemalla Saksan lennätinyhteyksiä.
Kun ensimmäistä maailmansotaa oli käyty jo kolme vuotta, Saksassa alkoi vahvistua käsitys, että se on voitettavissa, kun Britannialta ja Ranskalta alkoivat rahat ja miehet huveta. Amerikkalaisaseita ei enää olisi rahaa ostaa. Lisäksi Venäjä oli vallankumouksen pyörteissä.
Saksa oli pidättynyt käyttämästä tehokkainta asettaan, sukellusvenettä, Atlantin matkustajaliikennettä kohtaan. Saksa myös tiesi, että jos Yhdysvallat tulisi mukaan sotaan Britannian ja Ranskan tueksi, Saksa häviäisi.
Jotain aivan uutta oli keksittävä lopulliseksi iskuksi.
Sähkösanoma lähtee matkaan
Berliinissä oli päätetty rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta 1. helmikuuta 1917.
Tammikuun puolella ulkoasiansihteeri Arthur Zimmermann lähetti salakielisen sähkeen Saksan Meksikon-suurlähettiläälle. Hänen tulisi viedä viesti Meksikon presidentille.
Sisältö: Saksa tukisi Meksikoa, jos se aloittaisi sodan Yhdysvaltoja vastaan saadakseen takaisin Yhdysvaltojen siltä viemät alueet Teksasissa, Arizonassa ja New Mexicon osavaltioissa.
Idea oli sitoa Yhdysvaltain armeija taisteluihin etelärajallaan, jotta se ei liittyisi sotaan Saksaa vastaan.
Yhdysvallat oli sallinut Saksan käyttää Berliinin-lähetystön lennätinyhteyttä sillä ajatuksella, että yhteyttä voitaisiin käyttää diplomaattisiin ponnistuksiin neuvotteluratkaisun löytämiseksi suureen sotaan.
Zimmermannin sähke vietiinkin Yhdysvaltain lähetystöön, josta se lähti matkalleen ylittämään Atlanttia.
Sieppaus tapahtuu
Suoria kaapeliyhteyksiä ei kuitenkaan ollut, vaan viestiliikenne kulki Britanniassa olleen linkkiaseman kautta. Maan länsikärjessä, Cornwallin Porthcurnossa toimivat kuitenkin Britannian tiedustelijat, jotka kopioivat kaikki viestit.
Toinenkin maailmansota ratkesi sähkeen ansiosta
Vuosi ennen Zimmermannin sähkettä, sodan länsirintaman verisissä taisteluissa haavoittui vakavasti muuan saksalaissotilas Richard Sorge.
Venäläissyntyinen Sorge kääntyi toipilasaikanaan kommunistiksi ja rekrytoitiin neuvostoagentiksi. Saksalaisen toimittajan peiteammatissa hänet lähetettiin Tokioon 30-luvulla.
Toisessa maailmansodassa Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon, Sorge sai selville, ettei Japani puolestaan hyökkää sinnedästä. Sorge lähetti koodatun viestin radioteitse Moskovaan ja Stalin saattoi siirtää valtavan armeijansa Siperiasta länteen torjumaan saksalaisia.
Japanin salainen poliisi Kempeitai sieppasi viestin ja pääsi Sorgen jäljille. Mutta on ainakin osin Sorgen – ja viestinsieppausten – ansiota, että Saksan tappio toisessakin maailmansodassa alkoi.
Koodattu saksalainen sähke olikin jo seuraavana päivänä Lontoossa salakieliasiantuntijoiden käsissä, jossa se avatiin pian purkukoodilla, jonka britit olivat saaneet Venäjältä. Se puolestaan oli napannut koodin saksalaisen sotalaivan hylystä.
Amiraliteetin tiedustelijat olivat kuitenkin puun ja kuoren välissä: viestin julkistaminen paljastaisi brittien kyvyn avata saksalaissähkeet, mutta myös sen että Britannia vakoili onnistuneesti Yhdysvaltoja. Tarvittiin peitetarina.
Kasvot pelastuvat
Alkuperäinen sähke oli tuolloin jo matkannut Saksan lähetystöön Washingtonissa ja sieltä kohti Meksikoa.
Britit tiesivät, että jatkoyhteys kulki tavallisia kaupallisia lennättimiä pitkin, joten brittiagentti Meksikossa lahjoi sikäläisen lennätintoimiston työntekijän kopioimaan sähkeen. Tämän salasähkeen britit saattoivat näyttää Yhdysvalloille.
Purkukoodiksi britit esittivät aiemmin Saksalta Mesopotamian (nykysen Irakin alueen) taisteluissa kaappaamansa vanhemman koodin.
Amiraliteetti lopulta teki paljastuksensa Lontoossa Yhdysvaltain lähetystön sihteeri Edward Bellille kuukausi sen lähettämisen jälkeen. Bell piti sitä ensin väärennöksenä, ja kesti vuorokauden ennenkuin hän uskoi. Sitten hän raivostui ja lähetti tiedon suurlähettiläälle.
Britannian ulkoministeri Arthur Balfour saattoi luovuttaa suurlähettiläälle koko pinon: salasähkeen, puretun saksalaisversion ja brittikäännöksen vietäväksi presidentti Woodrow Wilsonille.
Käänne sodassa
Wilson julkaisi koko uutisen medialle runsas viikko myöhemmin. Lontoon lähetystösihteerin tapaan amerikkalaiset olivat ensin epäuskoisia, muitta raivostuivat sitten perinpohjin.
Yleinen haluttomuus puuttua muun maailman sotiin kääntyi, ja kun lisäksi saksalaiset sukellusveneet upottivat amerikkalaisaluksia, presidentti Wilson pyysi kongressia julistamaan sodan Saksalle.
Huhtikuun kuudentena 1917 näin tapahtui. Yhdysvaltain sotakone käynnistyi ja amerikkalaisjoukot alkoivat saapua Eurooppaan. Sota päättyi Saksan murskatappioon seuraavana vuonna.