Psyykkisistä sairauksista kärsivä yksinhuoltajaäiti Sanna elää hyvin sulkeutunutta elämää. Paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi hän ei juuri uskalla poistua kotoaan. Rahat ovat vähissä jatkuvasti muun muassa suurten lääkekulujen vuoksi, mutta apua on vaikea saada ja myös hakea. Sanna pelkää, että hänen 15-vuotias poikansa joutuu kiusatuksi koulussa sairaan ja köyhän äidin takia.
48-vuotiaalla Sannalla todettiin tammikuussa 2008 kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sen lisäksi hän kärsii paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta sekä osteoporoosista. Hänelle on määrätty lääkitys paniikkihäiriöön sekä kaliumia, kalkkia ja B-vitamiinia osteoporoosiin. Lisäksi hän ottaa lääkkeitä vatsaoireiden ja sydämen tykytyksen vuoksi.
Sanna pelkää, että tulevaisuudessa hän joutuu syömään myös masennuslääkkeitä. Huhtikuussa 2009 hänelle myönnettiin kovien taisteluiden jälkeen määräaikainen eläke, ja heinäkuussa hänet todettiin erikoislääkärin toimesta pysyvästi työkyvyttömäksi. Eläke muuttui määräaikaisesta jatkuvaksi.
– Kansaneläkkeeni on 536 euroa, ja työeläke on 180 euroa. Vuokrakuluihin menee kuukaudessa 130 euroa, kun saan vuokraan asumistukea. Lisäksi pitäisi maksaa 40 euron sähkölasku kuukausittain sekä televisiolupa, puhelinlasku ja niin edelleen.
Julkinen terveydenhuolto jätti traumat
Sannan kuukausittaisesta budjetista valtaosa kuluu lääkkeisiin. Hän ei edes pysty ostamaan kaikkia hänelle määrättyjä lääkkeitä.
– Lisäksi käyn yksityisellä psykiatrilla. Kela korvaa 70 euron lääkärinpalkkiosta 31 euroa.
Sosiaalivirasto ei anna Sannalle toimeentulotukea, sillä hänellä on riittävän suuret tulot. Lääkärinpalkkioonkaan ei heru lisäavustusta sosiaalitoimistolta, koska hän ei käytä julkista terveydenhuoltoa.
