Suomi-Ruotsi-Norja 1997. Ohjaus ja käsikirjoitus: Paul-Anders Simma. Kuvaus: Hans Welin. Lavastus: Risto Karhula. Musiikki: Hedningarna, Esa Kotilainen, Wimme Saari. Tuotanto: Bert Sundberg. Pääosissa: Erik Kiviniemi, Björn Sundquist, Anita Suikkari, Sara Margrethe Oskal, Kari-Pekka Toivonen, Rolf Jenner, Peo Grape, Iisko Sara, Soli Labbart, Sverre Porsanger, Wimme Saari.
Sagojogan ministeri on mielenkiintoinen pohjoismainen yhteistuotanto. Elokuva on tarina saamelaisyhteisöstä, jonka elämän paikalle sattuva etelän mies muuttaa. Ohjaaja Paul-Anders Simma läväyttää eksoottisen arjen katsojan silmille taidokkaasti. Sagojogan ministerin energinen näyttelijäntyö ja dynaamiset kerronnalliset ratkaisut tekevät siitä yksilöllisen ja mielenkiintoisen pohjoismaisen elokuvan.
Sodan loppuvaiheessa Lapissa vallitsi kaaos. Ennen liittolaisena pidetyt saksalaiset muuttuivat vihollisiksi ja he panivat lähtiessään kylät palamaan. Tarina alkaa kahden vangin karkumatkasta. Otto (Toivonen) luulee kaverinsa (Kiviniemi) kuolevan sillan räjähtäessä, mutta myöhemmin kaksi saamelaiskylän naista löytääkin räjähdyksessä kairalle sinkoutuneen miehen. Kylässä vallitsee epätietoisuus miehen kansallisuudesta ja epäluuloinen kylän maat omistava päällepärmäri Antti Neia (Sundquist) haluaisi panna vieraan jokeen saman tien. Miestä asettuu kuitenkin puolustamaan tähän ihastunut Marit (Oskal) ja kohta muukalainen sanookin olevansa Suomen hallituksen ministeri, joka on saapunut lappiin toteuttamaan maan uusjakoa.
Simma rakentaa elokuvansa sujuvan, Wimme Saaren välillä laulullakin kuljettaman, tarinan ympärille, mutta sivutuitteena syntyy paljon mielenkiintoista saamelaisyhteisön eksotiikkaa. Tutut elokuvalliset käänteet löytävät itsensä uudesta ympäristöstä; romantiikkaa tunturipurossa, miesten mittelöä tundralla ja takaa-ajoa kuohuvassa koskessa.
Simma ei ole myöskään unohtanut huumoria, joka pursuu tuoreesti kylän tavoissa ja henkilöissä. Komiikka on luonnollista lisämaustetta eksotiikan ja perusasetelmallisen tarinan lomassa. Saamelaisuus valotetaan väliin ironisesti, mutta kuitenkin syvää kunnioitusta tuntien.
Näyttelijät paneutuvat tehtäviinsä äärimmäisen intensiivisesti. Simma pitää kuitenkin kuvallisen kerronnan sen verran jäsenneltynä, ettei energia pääse pakkautumaan liikaa hikisten naamojen palvontaan. Kiviniemi on kulmikas, mutta ulottuva salaperäisen ministerin roolissaan, Toivonen huokuu energiaa karanneena rangaistusvankina ja norjalaisnäyttelijä Björn Sundquist säteilee hyvin kankaalla välittyvää karismaa. Myös Sara Margrethe Oskal tekee Maritista mieleenjäävän tulkinnan, tuoreen maneeritoman roolisuorituksen.