Saako halvaantuneen hirttää? Pakistanin dilemma kertoo karua kieltä kuolemantuomioista

Pakistanin vankilaviranomaiset ovat lykänneet halvaantuneen vangin, Abdul Basitin saamaa hirttotuomiota. Vyötäröstä alaspäin halvaantunut Basit ei pysty kävelemään korokkeelle ja seisomaan hirttolavalla kuten vankilan säännöt vaativat, joten häntä ei voi laillisesti hirttää.

Pakistanin lakitekninen ongelma on tuonut kuolemantuomioiden todellisuuden julkisuuteen.

Tuomion lykkäyspäätös tuli vain reilun tunnin ennen tuomion toimeenpanoaikaa. Taustalla on kuitenkin enemmän kuin pelkät vankilasäännöt. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan halvaantuneen hirttäminen voi mennä kaamealla tavalla vikaan. 

Hirttämistä edeltää laskutoimitus

Pakistanin kuolemantuomiot ovat nyt joutuneet laajan ja kiusallisen huomion kohteeksi. 

Ainoa sallittu hirttämistapa on niinsanottu pitkän pudotuksen metodi, "long-drop". Hirttoköyden mitta lasketaan tuomitun painon ja pituuden perusteella, ja laskennan tarkoitus on taata nopea ja mahdollisimman tuskaton kuolema. Jos laskutoimitus menee vikaan, tuomittu joutuu kärsimään huomattavasti kauemmin. Silti oikeinkaan laskettu hirttäminen ei välttämättä tarkoita välitöntä kuolemaa, vaan tuomittu saattaa kokea hitaan tukehtumiskuoleman.  

Tapaus Basit tuo konkreettisella tavalla esiin sen, millaista hirttäminen käytännössä on. Jos Basitin tuomio pannaan toteen, järjestelmä näyttäytyy omienkin sääntöjensä mukaan barbaarisena ja epäinhimillisenä. Keskiössä on tietenkin kysymys koko kuolemantuomion oikeutuksesta. 

Pakistan on kuolemantuomioiden kärkimaa

Pakistanissa on julkaistujen tilastojen mukaan eniten kuolemaantuomittuja koko maailmassa. Yli kahdeksan tuhatta ihmistä odottaa parhaillaan tuomionsa toimeenpanoa.

Pakistan palautti kuolemantuomion vuonna 2014, ja on hirttänyt sen jälkeen yli 230 ihmistä. Lakimuutoksen laukaisivat Taleban-liikkeen hirmuteot, erityisesti Peshawarin koulun verilöyly jossa kuoli yli 150 ihmistä, enimmäkseen lapsia.

Suurimmalla osalla kuolemantuomioista ei kuitenkaan ole ollut mitään tekemistä Taliban-liikkeen kanssa. Useimpien rikosnimike on murha. Monet tuomittujen perheet sanovat, että syytteet ovat olleet hataria tai tekaistuja, eikä köyhillä perheillä ole varaa maksaa vaadittuja lahjuksia. 

Pakistanin poliisi esittää harvoin muita todisteita kuin suullisia kuvauksia. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kidutus on tavallinen osa kuulusteluja. Köyhät syytetyt saavat valtion oikeusavustajat, jotka usein jättävät kuulemiset kokonaan väliin.

Eniten kuolemantuomioita maailmassa toimeenpannaan Iranissa, jossa Amnestyn mukaan on kuluneen puolen vuoden aikana teloitettu 694 ihmistä. Seuraavana tulee Pakistan, 232 ihmistä ja Saudi-Arabia, 201 kuolemantuomiota. Yhdysvallat teloitti viime vuonna 35 ihmistä, Irak 61 ja Sudan 23.  

Myös Kiinassa ja Pohjois-Koreassa toimeenpannaan todennäköisesti lukuisia teloituksia, mutta kumpikaan maa ei julkaise asiasta numerotietoja. 

Armonanomus ratkaisematta

Abdul Basit tuomittiin kuolemaan kuusi vuotta sitten Lahoressa. Tuomion mukaan hän surmasi naisystävänsä sedän vuonna 2009. Basit on kiistänyt kaikki syytteet. Vuonna 2010 hän sairastui vakavasti – joidenkin tietojen mukaan aivokalvontulehdukseen, joidenkin mukaan keuhkokuumeeseen, joutui koomaan useiksi viikoiksi ja heräsi lopulta halvaantuneena. Nyt oikeusistuin päätti hyväksyä tuomion toimeenpanon, vaikka tuomitun armonanomus on edelleen ratkaisematta presidentin pöydällä.

– Abdul Basitin hirttämispäätös loukkaa kaikkia sivistyneen oikeuden normeja, nostaa esiin kiusallisia kysymyksiä Pakistanin oikeusjärjestelmästä sekä esittää Pakistanin valtion ja yhteiskunnan brutaaleina toimijoina, kommentoi Pakistanin ihmisoikeuskomissio sunnuntaina.