Viime viikkoina sosiaalista mediaa on kiihdyttänyt Cecil-leijonan tapaus.
Amerikkalainen hammaslääkäri Walter Palmer ampui laittomasti Zimbabwen kuuluisimman leijonan, pannoitetun ja Oxfordin yliopiston tutkimusohjelmassa olleen pantaleijona Cecilin. Palmer ampui eläintä ensin varsijousella apujoukkojen tukemana ja myöhemmin, leijonan kiduttua 40 tuntia, kiväärillä. Leijona oli houkuteltu syötillä luonnonpuiston ulkopuolelle.
Nyt Ruotsissa on käynistynyt oma metsästyskohunsa, jonka keskiössä on kirjalija Jan Guillou. Metsästystä harrastava Guillou on kommentoinut Cecil-leijonan tapausta eri mediossa kriittiseen sävyyn ja nimittänyt jousella metsästämistä "miehiseksi lapsellisuudeksi" ja "tyypillisen amerikkalaiseksi".
– Jousella metsästäminen on miehistä lapsellisuutta, jonka on tarkoitus tuoda eräänlainen urheilullisuuden tuntu jahtiin. Jousiammunta kuvitellaan miehekkääksi ja sankarilliseksi, ja sitä olen jyrkästi vastaan, hän sanoo Dagens Nyheter -lehdelle.
– Silloin nostetaan tietoisesti riskiä vammauttaa eläin, ja toiminnan motiivina on eräänlainen egoistinen itsekorostus.
Syntilistalla kuutti, leijona ja jääkarhu
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Guillou harrastaa itsekin uhanalaisten villieläinten metsästämistä kaukomailla. Hänen kokoelmistaan löytyy mm. itse tapettu jääkarhu, kuutti ja leijona. Hän on harrastanut suurriistan metsästystä mm. Tansaniassa ja on nytkin lähdössä uudelle metsästysmatkalle Afrikkaan.
Nimenomaan jousimetsästystä hän kuitenkin halveksuu. Expressen-lehdelle antamassaan haastattelussa Guillou kertoo, että Etelä-Afrikassa on paikkoja, joissa voi ampua yksityisesti omistettuja leijonia.
– Itse jahdissa ei ole silloin minkäänlaista vaikeutta. Ei ole mitenkään hemmetin jaloa mennä pieneen tarhaan kahden aseistetun tukimiehen kanssa ja ampua käytännössä vangittu leijona, Guillou kritisoi.