Roudan määrä vaihtelee maaperässä huomattavasti eri puolilla Suomea. Routakerroksen paksuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten kasvillisuus, maalajit ja lumen määrä.
Suomenlahden rannikolla on paljon lunta, joten routaa on vain muutama sentti. Paksu lumikerros eristää ja estää maan routimisen.
- Keskimäärin muualla maassa on routaa 15-30 senttiä, paitsi Lapissa voi olla 30-80 senttiä, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Mirjam Orvomaa kertoo.
Roudan vaikutusten odotetaan olevan rautateillä samankaltaisia kuin viime vuonna. Liikenneviraston mukaan routakausi alkanee kuitenkin aiemmin, joskin asiaan vaikuttavat lopputalven pakkaset.
Maanteillä kevään kelirikkotilanne on todennäköisesti tavanomainen. Liikenneviraston mukaan teiden rungot jäätyivät syksyllä nopeasti ja pohjaveden pinta oli melko alhaalla. Teiden runkoihin ei kertynyt vettä, joka sulaessaan heikentäisi kantavuutta.
Liikennevirasto muistuttaa, että kelirikko riippuu kevätsäästä. Etenkin soratiet saattavat pehmentyä, jos kevät on kostea ja lämmin.
Savimaa routaantuu herkästi
Paikallisesti routakerrosten paksuus voi vaihdella paljonkin. Esimerkiksi Lapissa Sallan mittausasemalla routaa oli helmikuun alkupuolella metrin verran. Muuten mennään keskimääräisissä routalukemissa, kuluva talvi ei ole tilastollisesti poikkeava.
Paksuimmillaan routakerros on suurimmassa osassa maata helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa. Lapissa routahuippu on lähempänä maaliskuun puoltaväliä.
Roudan sulamisnopeuteen vaikuttavat muun muassa sään lämpeneminen ja kasvillisuus. Routa sulaa hitaammin tuulelta ja auringolta suojassa sankan kuusimetsän kätköissä. Yksi merkittävä tekijä on se, kuinka altis maaperä on routimiselle. Mitä hienompi maa-aines, sitä enempi routaa. Savi on routaantuvimpia maa-aineksia.
Etelä- ja Keski-Suomessa routa sulaa normaalisti maalis-huhtikuun vaihteessa, joskin kevään lämpötilat vaikuttavat siihen ratkaisevasti. Pohjois-Lapissa sulaminen voi venyä alkukesään, jos routa on syvällä maassa ja sää viileä.