Ansioluettelonsa esittelee vilkas ja valpas herrasmies, eli englanninsetteri. Koira kaipaa paljon liikuntaa ja aktiviteetteja.
Osaaminen ja erityistaidot
Olen korkea ja komea, melko kevytrakenteinen lintukoira. Olen herrasmies luonnostani! Olen vilkas ja hyvin aktiivinen: vaadin paljon liikuntaa. Lenkkeilyksi ei useinkaan riitä pelkkä leppoisa kävelyttäminen tai pikku juoksulenkit, vaan vaadin aikaa ja tilaa juosta irrallaan vapaana kuin taivaanlintu! Olen myös erittäin ystävällinen ja hyväluonteinen, iloinen seuralainen, sään kestävä lenkkikaveri ja temperamenttinen ystävä. Voisin myös mainita olevani nopea ja kestävä koira, riistaintoinen tapaus – minusta löytyy metsäviettisyyttä vaikkei minua metsästämiseen käytettäisikään. Malttia, malttia – sitä minulle tulee opettaa. Olen utelias, mutta itsepäinen tapaus!
Koulutus ja työkokemus
Olen polveutunut spanieleista ja pentuna saatan näyttääkin sellaiselta. Mitä luultavimmin jokaisen setterirodun takaa löytyy espanjalaista pointteria eli perdigueoa. Varsinaista englanninsetteriä on jalostettu noin 220 vuotta eli suurin piirtein 1785-luvulta lähtien. Pyrkimyksenä oli kehittää perusväriltään valkea, kohtuullisen pitkäkarvainen, hyvävainuinen seisova lintukoira, joka olisi korkeajalkaisempi kuin tuolloinen spanieli ja kykenevämpi työskentelemään varsin vauhdikkaasti, kestävästi ja silti tyylikkäästi vaikeissakin maastoissa: nummilla, soilla, kanervikoissa tai tuntureilla.
Alkuperäiset setterit, joita pidettiin niiden metsästysominaisuuksien vuoksi, olivat aatelissukujen omistuksessa. Metsästysominaisuuteni jäivät toisarvoiseksi, kun minusta kuoriutui kaunis, terve ja hyväluonteinen koira, mikä herätti mielenkiintoa seurakoiraväen keskuudessa ja näyttelyissä! Minut on jaettu ikään kuin kahtia: metsästäjien keskuudessa minulle on jalostettu vain metsästysominaisuuksia, toisille taas olen ikään kuin show-koira.
