Suomi on ympäri maailman tunnettu hyvinvointivaltiona. Kuitenkin osa suomalaisista elää juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella, sinnitellen päivästä toiseen. Yksi heistä on Ritva Sinkkonen, perheenäiti, joka on koko elämänsä ajan taistellut taloudellisten ongelmien kanssa.
– Olin työtön muuttaessamme perheeni kanssa Nastolaan. Olimme ostaneet uuden hienon talon ja joutuneet ottamaan suuren lainan sitä varten, kertoo varhaiseläkkeen varassa elävä Ritva Sinkkonen.
Sinkkonen sai töitä pian Nastolaan asettumisen jälkeen, mutta rahat olivat silti todella tiukoilla. Lainan osamaksujen maksaminen alkoi tuntua mahdottomalta, ja lainaa haettiinkin seuraavaksi sukulaisilta. Sinkkosen appivanhemmat olivat kykeneviä tuon kipeästi tarvitun lainan myöntämään.
– Sukulaisilta rahan lainaaminen tuntui pahalta. Oli noloa mennä käsi ojossa miehen vanhempien eteen kerjäämään almuja.
Sukulaisten antama laina auttoi hetkellisesti, mutta pian oltiin taas samassa jamassa. Laskuja kertyi eikä Sinkkosen perhe pystynyt niitä maksamaan. Tällöin Ritva topakkana naisena marssi sosiaalihuollon toimistoon. Kohtelu ei kuitenkaan ollut odotetun mukaista, eikä Sinkkosen mukaan edes asiallista.
– Minua ei suostuttu auttamaan, vaan neuvottiin myymään koko omaisuuteni rahaa saadakseni! Sinkkonen puhahtaa selkeästi närkästyneenä.
– Sen koommin en ole sosiaalihuollon toimiston ovea aukaissut. En myöskään lähtenyt hakemaan apua muilta virallisilta tahoilta.
Lapset ovat etusijalla
Eniten rahan puuttuminen on Sinkkosen mukaan näkynyt lapsista ja heidän tarpeistaan. Pitihän heidät syöttää ja pukea, kasvavien nuorten vaatteet tulivat kalliiksi.