Keväällä 1962 matkustan Leicesteriin pääsykokeita edeltävänä viikonloppuna. Koska opiskelupaikan piti olla selvä, hankin itselleni saman tien asunnon. Vaikken puhu sanaakaan englantia, onnistun saamaan entisen tyttöjen huoneiston, jossa on hirveästi patjoja ja tyynyjä. Dostojevskin romaanien lisäksi olen tuonut Suomesta kaksi pakkaa Marimekon mustavalkoisia kankaita.
Käytän viikonlopun kämppäni sisustamiseen. Maalaan seinät valkoisiksi ja poistan kaikki matot - alta paljastuu kaunis musta puulattia. Käytän hyväkseni asunnossa olevia patjoja ja tyynyjä. Päällystän ne omilla kankaillani. Käyn ostamassa pari laakeripuuta sekä lankkuja ja tiiliä, joista pinoan matalan tason. Pidän siinä kirjoja ja kukkia. Kämppä on valmis.
Maanantaiaamuna menen koululle tapaamaan Olga Fordia. Hän kauhistuu nähdessään minut.
"Mein Gott, Ristomatti, etkö ole saanut kirjettäni? Et voikaan tulla, täällä on englanninkielinen pääsykoe!"
Olga selittää, että pääsykokeessa pitää valita sadasta esineestä kolme mieleistään ja laatia niiden estetiikasta ja toimivuudesta kirjallinen analyysi. Esseet lähetetään Lontooseen, jossa puolueeton jury päättää, ketkä kouluun pääsevät.
"Jopas sattui", minä sanon, "olen vuokrannut vuodeksi kivan ja modernin asunnon". Olga tokaisee, ettei Leicesterissä voi olla mitään modernia ja lupaa saman tien tulla asuntooni purkamaan vuokrasopimuksen landlordin kanssa.
Kun Olga näkee olohuoneeni, hän jää ihmettelemään:
"Milloin sinä tulit tänne?!"