Venäjän sotakoneet eivät hallitse Ukrainan ilmatilaa. Kremlin kömmähdyksillä on oma roolinsa, mutta selityksenä ne eivät ole kaiken kattava, sanovat sotilasasiantuntijat MTV Uutisille.
Ukrainan sodan vaihtoehtoinen nimi voisi olla yllätysten sota.
Helmikuun 24. päivänä alkanut Venäjän suurhyökkäys on ollut niin täynnä yllätyksiä ja "yllätyksiä", että yllätyksistä puhuminen alkaa olla väsynyttä.
Niin tai näin, Ukrainassa on pian sodittu puoli vuotta, eikä Venäjä ole onnistunut ottamaan ilmaherruutta itselleen. Sitä voi, perustellusti, pitää yllätyksenä.
Lue myös: "Putinin ase on nälkä": Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan kulunut pian puoli vuotta – tutkija kertoo, miksei sodan päättyminen ole näköpiirissä
Venäjän ilmavoimien toiminta on myös näyttänyt kummalliselta Yhdysvaltojen viime vuosikymmenien sotilasoperaatioihin verrattuna.
Irak 1990, Kosovo 1999, Afganistan 2001, Irak 2003. Näille Yhdysvaltain ja kumppaneiden operaatioille on yhteistä se, että vastapuolen ilmavoimien ja -puolustuksen täydellinen murjominen on ollut tehtävälistan kärjessä.
Miksi sama ei ole onnistunut Venäjältä? Syitä on useita ja osa niistä sopii mainiosti viime kuukausina vallan kaapanneeseen yleisselitykseen, jonka mukaan Kreml ja Kremlin sotilaat eivät vain osaa.
Mutta palataan venäläisten töppäilyihin myöhemmin. Venäjän ja Yhdysvaltain suhde ilmaherruuteen on nimittäin kovin erilainen, sanoo everstiluutnantti Lasse Louhela Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen ilmasotaopin opetusryhmästä MTV Uutisille.
– Niissä on selvä ero. Länsimaisessa ajattelussa lähdetään siitä, että ilmaherruuden kautta luodaan edellytykset muille operaatioille. Venäjällä ilma-ase on jopa alisteinen maaoperaatiolle. Tavoitteena ei edes ole täydellinen ilmatilan hallinta, Louhela kertoo.
"Venäjä jätti tekemisen puolitiehen"
Venäläisen ilmasota-ajattelun perusteet löytyvät historiasta, Louhela toteaa.
Siinä missä lännessä pyritään yhdistämään kaikki sodankäynnin osa-alueet mahdollisimman tehokkaaksi paketiksi, niin Venäjällä marssitaan maavoimat edellä.
Ihminen toimii helposti niin, että jos jotain ei ole aivan pakko tehdä, niin se jää tekemättä. Venäjällä taas ei ole ollut tarvetta hankkia ilmaherruutta konflikteissa, joissa se on ollut osallisena nykyaseistukseensa verrattavissa olevalla kalustolla.
– Afganistanissa (1979–1989) ei tarvinnut. Georgiassa (2008) ei tarvinnut. Krimin valloitus (2014) oli lähes veretön. Syyriassa oli rajoitetusti ilmaoperaatioita, mutta sekin enemmän testiluontoisia ja pieniä, sanoo Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali evp. Jarmo Lindberg MTV:lle.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
0:49
Lue myös: Näin venäläisiä houkutellaan sotaan: Miljoona ruplaa, elinikäinen eläke ja kylpylämatkoja
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto tietysti kävi laajamittaista ilmasotaa Natsi-Saksaa vastaan. Tuolloin käytössä olleet sotakoneet olivat kuitenkin tyystin erilaisia kuin nykypelit, Lindberg muistuttaa.
– Venäjällä ei ole ollut sellaisia sotia, missä sen olisi tarvinnut tehdä tämänkaltaisia ilmaoperaatioita. He ovat ilmeisesti omasta mielestään riittävän hyvin pärjänneet näin, Lindberg jatkaa.
Vaikka Venäjän ja lännen ilmasotaopeissa on seliä periaatteellisia eroja, niin siitä huolimatta MPPK:n Louhelan mukaan on ollut "erikoista", ettei Venäjä ole pystynyt lamauttamaan Ukrainan ilmapuolustusta.
Sitä nimittäin yritettiin, ainakin jonkin aikaa. Sodan ensipäivinä Venäjä tuhosi tutkia, komentokeskuksia ja ampui ohjuksia lentotukikohtia vastaan.
– Venäjä jätti tekemisen puolitiehen, eikä siivonnut ilmatilaa hävittäjistä ja hankkinut ilmaherruutta. Jos ilmaherruuden haltuun ottamiseen tähtäävä suunnitelma oli tehty, niin ainakaan sitä ei kokonaisvaltaisesti toteutettu, Lindberg katsoo.
Lue myös: Suomalainen raskas kranaatinheitin nähty Ukrainan armeijan käytössä – tästä syystä se on erinomainen ase
Osin syynä "puolitiehen" jättämiseen saattoi olla se, että Kreml yksinkertaisesti uskoi, että se riittää.
– Venäjällä todella saattoi olla se olettamus, että tämä Ukrainan operaatio on lyhyt ja menestys tulee nopeasti, Lindberg arvioi.
– Myöhemmässä vaiheessa Ukrainan ilmapuolustuksen täydellinen lamauttaminen ei ilmeisesti ole ollut täysin Venäjän tavoite. He eivät ole aktiivisesti sitä pyrkineet tekemään, katsoo puolestaan Louhela.
Ilmavoimilla sama ongelma kuin panssarinyrkillä
Moderni ja tulosta tuottava ensi-isku toimivaa ilmapuolustusta vastaan ei ole katalogin helpoin operaatio. Kymmenien ohjusten, hävittäjien ja rynnäkkökoneiden pitää toimia saumattomasti yhteistyössä. Myös elektronisen häirinnän ja tiedustelutiedon on syytä olla kunnossa.
Monimutkainen ja aikataulullisesti vaativa operaatio kysyy tarkkaa ja monisäikeistä koordinointia, eikä varmasti suju ilman harjoittelua edes auttavasti.
– Koordinoinnilla käytössä olevasta voimasta tulee vähän enemmän kuin osiensa summa. Jos ne toimivat pieninä erillisinä elementteinä, niin teho on vähäisempi. Siinä on kylvetty tappion siemenet, Lindberg sanoo.
Oli venäläisen ilmasotaopin historiallinen tausta millainen tahansa, niin myös Venäjän taktinen osaaminen Ukrainassa on pettänyt. Kykenemättömyys yhteistoimintaan on näkynyt myös maavoimien toiminnassa. Panssarinyrkki on näyttänyt liian usein panssarilapaselta.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lue myös: Venäläinen laskuvarjojääkäri soti kaksi kuukautta Ukrainassa – vastustaa nyt sotaa ja haukkuu armeijan: "Meillä oli samat taktiikat kuin isoisillämme!"
Kesäkuussa Britannian puolustusministeriö totesi, että Venäjän "ilmavoimien jatkuvat ongelmat ovat yksi tärkeimmistä syistä hyvin rajoitettuun menestykseen".
– Vuosien ajan suurin osa Venäjän ilmavoimien harjoituksista on todennäköisesti ollut raskaasti käsikirjoitettuja. Ne ovat suunniteltu tekemään vaikutus ylempiin virkailijoihin sen sijaan, että ne kehittäisivät sotilaiden aloitteellisuutta, brittiministeriö katsoi.
Ukrainan sodan aikana Venäjän sotakoneet eivät ole levänneet kentillä. Ne ovat tehneet tuhansia taistelulentoja, Louhela arvioi. Näistä kuitenkin varsin pieni osa on toteutettu Ukrainan alueella.
– Jos vertaa amerikkalaisten tapaan toimia 1990- tai 2000-luvulla Irakissa, niin he operoivat omilla voimillaan merkittävästi varsinaisella sotatoimialueella, Louhela toteaa.
"Hyvät työkalut eivät auta, jos…"
Sotilaskoneiden laadusta Venäjän ilmasotamenestys Ukrainassa ei ole ollut kiinni, sanovat asiantuntijat. Venäjän käytössä olevat Su-35-hävittäjät, Su-34-rynnäkkökoneet ja Ka-52-taisteluhelikopterit ovat "erittäin edistyksellisiä", kenraali evp. Lindberg luettelee.
Venäläisille lentäjille kuitenkin kertyy vähemmän lentotunteja vuodessa kuin länsimaisille kollegoilleen ja tällä voi Lindbergin mukaan olla vaikutusta suorituskykyyn.
– Hyvät työkalut eivät auta, jos niitä ei kyetä käyttämään taktisesti oikein, hän toteaa.
Venäjän armeija oli Neuvostoliiton hajoamisen ja 1990-luvun talousongelmien vuoksi pitkään alennustilassa. Armeijaa on sittemmin uudistettu isolla rahalla.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lue myös: Venäjän panssarinyrkki on osoittautunut panssarilapaseksi – ovatko Suomenkin miljoonien eurojen Leopard-tankit romurautaa?
Juuri ennen Ukrainan sotaa Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtaja Petteri Kajanmaa sanoi, että Venäjän armeija on ollut länsimaissa pilkankin kohteena. Helmikuussa Kajanmaa uskoi, että Venäjän sotakone on "valmis".
Nyt kysymysmerkit ovat tehneet paluun, sanoo Louhela.
– Ukrainan myötä on mietittävä, että näinköhän Venäjän modernisointiohjelma on sittenkään ihan onnistunut, Louhela pohtii.
Ukrainan onnistumiset helposti unohtuvat
Jos Ukrainan sodassa jokin menee toisin kuin Kremlin papereissa arvellaan lukevan, niin perimmäistä syytä on kuluneen vajaan puolen vuoden aikana innokkaasti etsitty nimenomaan Venäjästä itsestään.
MPKK:n everstiluutnantti Louhela muistuttaa, että Venäjän epäonnistumiset ovat usein myös Ukrainan onnistumisia. Näin myös ilmasodassa.
– Ukraina on liikkeellä ja aktiivisella omalla toiminnalla pystynyt säilyttämään ilmapuolustuksen toimintakyvyn. Ukrainalla on myös ollut aikaa valmistautua. He ovat tehneet paljon töitä Venäjän vuoden 2014 Krimin valloituksen jälkeen, Louhela sanoo.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
3:21
Lue myös: HIMARS iskee kuin "kirurgi skalpellilla" – miksi ihmeessä USA on antanut raketinheittimiä Ukrainalle niin vähän?
Ongelmatonta ilmasota ei ole ollut Ukrainallekaan. Siinä missä maasta käsin toimiva ilmatorjunta on ollut aktiivista koko sodan ajan, niin ukrainalaishävittäjät ovat toimineet huomattavasti rajatummin, Louhela toteaa.
Kenraali evp. Lindberg puolestaan suosittelee kartan katsomista. Ukraina on "suurin piirtein Ranskan kokoinen maa – tästä pitää itseäkin muistuttaa".
Puolustettavaa siis riittää, mutta toisaalta kiemurteleva rintamalinja on pitkä venäläisillekin. Kremlin Ukrainan vastaisille rajoille ryhmittämiä sotavoimia pidettiin jo ennen suurhyökkäyksen alkua liian pieninä suuroperaatioon.
– Ukraina on hajauttanut kalustoaan ja siellä riittää paikkoja ja tilaa, oli kyse sitten ilmapuolustuksesta, lentokoneista tai tutkista, Lindberg sanoo.
– Näin he ovat turvanneet toimintaedellytykset. Hajauttamisen jälkeen kalustoa on paljon vaikeampi tuhota, Lindberg jatkaa.
Mitä Suomi voi oppia Ukrainan ilmapuolustuksesta?
Ukrainan sotaa on epäilemättä seurattu länsimaisissa armeijoissa suurella mielenkiinnolla. Monille Venäjän naapureille kun juuri Kremlin sotakoneen tunkeutuminen rajojen yli on sekä pelätyin että todennäköisin uhka.
Puolustusvoimat esimerkiksi ilmoitti heinäkuussa, että jatkossa sotaharjoituksissa ei enää kerrota tarinaa vihollisesta nimeltä "keltainen valtio", joka sotii tismalleen, kuten Venäjän uskotaan sotivan.
Jatkossa puhutaan ihan vain Venäjästä.
Mitä Suomen armeija sitten voi Ukrainan sodan ilmasodasta oppia? MPKK:n Louhelan mukaan "johtopäätösten aika on ehkä myöhemmin".
– Varsinkin julkisten lähteiden perusteella on todella vaikea arvioida. Analysointi tapahtuu sitten oikeiden faktojen perusteella, hän muistuttaa.
– Mutta jos tästä jotain oppia pitää ottaa, niin kyllä puolustavan osapuolen liike ja aktiivisuus ovat elinehto, Louhela jatkaa.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
2:14
Lue myös: Suomalaisasiantuntijalta tyly arvio: "Ukrainan vastahyökkäys ei ole edennyt, viestii vanhoilla saavutuksillaan"
Suomen kannalta hyvä uutinen on, ettei tässä ole sinällään mitään uutta. Vaikka kenraalit kliseen mukaan valmistautuvat edelliseen sotaan, vaikuttaisivat Puolustusvoimien opit sopivan nykypäivään.
– Tätä on Puolustusvoimissa harjoiteltu ja harjoitellaan myös jatkossa. Esimerkiksi meidän ilmavoimien taistelutapa perustuu siihen, että ne on hajautettu mahdollisimman laajalle alueelle, jottei niitä pystytä lamauttamaan yksittäisellä ilmaiskulla, Louhela sanoo.
"Jos Venäjä ei ole itse oivaltanut, ovat muut vääntäneet rautalangasta"
Ukrainan sota ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomen itänaapurin sodanjohto piirtää aivan toisenlaisia hyökkäyskuvioita karttaan kuin mitä armeija pystyy toteuttamaan.
Suomesta katsottuna tunnetuin esimerkki on tietysti talvisota, jonka Josif Stalin kuvitteli lyhyeksi valloitusretkeksi.
Toisin kävi, mutta Neuvostoliitto ei suinkaan jäänyt lepäämään laakereillaan. Vuoden 1939 venäläinen sotajoukko oli tyystin erilainen taistelukone kuin vääjäämättömästi kohti Berliiniä vuonna 1944 edennyt puna-armeija.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
0:28
Lue myös: Räjähtävätkö venäläistankin ammukset? Valtava tulipallo heittää panssarivaunun palasia ilmaan
Jos Venäjällä on halua oppia Ukrainassa käydyn ilmasodan ongelmista, niin se on ainakin teoriassa helppoa.
– Erilaisissa ajatushautomoissa ilmasodan asiantuntijat ovat kirjoittaneet analyyseja pitkin sotaa. Jos Venäjä itse ei ole ongelmia oivaltanut, niin muut ovat ne vääntäneet rautalangasta, Lindberg toteaa.
– Ilmavoimat ovat maavoimiin verrattuna kärsineet suhteessa vähemmän tappioita. Periaatteessa siellä olisi työkalut olemassa, jos ilmasotaa halutaan uusiksi miettiä.