Essi avioitui nuorena itseään kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies otti heti määräysvallan ja onnistui neljän vuosikymmenen aikana alistamaan Essiä monin eri tavoin. Viimein Essi sai riuhtaistua itsensä irti suhteesta ja alkoi tutustua uudelleen itseensä.
Essin* ollessa 14-vuotias hänen luokkaansa opetti jonkin aikaa kymmenisen vuotta vanhempi miesopettaja, johon kaikki tytöt olivat tavattoman ihastuneita.
Kului neljä vuotta, ja Essi sai yhteydenoton tuolta miesopettajalta. He alkoivat tapailla, ja vuoden seurustelun jälkeen pari vihittiin. Arkielämään toi omat haasteensa se, että nuoripari asui osittain miehen vanhempien kanssa.
– En ollut suosittu appivanhempien silmissä. Anoppi oli varakkaasta suvusta, ja minä olin vain karjalaisevakko. Minua hävetti, ja yritin muokata itseäni miellyttääkseni miestäni ja hänen perhettään, Essi myöntää.
Essi kertoo miehen vaatineen, että hänen pitää opiskella. Essi hoitikin opintonsa ja sai vakituisen työn 22-vuotiaana. Pariskunnalle syntyi kolme lasta, joiden myötä Essi sai elämäänsä muuta ulottuvuutta kuin työnteko.
Seurusteluajasta lähtien mies alkoi pikku hiljaa rajoittaa Essin elämää. Essi ei saanut enää tavata ystäviään, sukulaisiaan, eikä lopulta vanhempiaan.
– Se tuntui pahalta, mutta mies osasi perustella kantansa hyvin. Luotin mieheeni ja uskoin, kun hän sanoi vanhempieni olevan uhka avioliitollemme, Essi sanoo.
Essin lapsuudenperheeseen kuului neljä jäsentä, ja heillä oli hyvät välit keskenään. Seurusteluaikana Essin mies käyttäytyi mukavasti, ja vanhemmat pitivät vävystään. Essin mukaan hänen miehensä oli kuitenkin kiinnostunut saamaan vanhempien kotitilan itselleen.
Pitkän tahtojen taistelun jälkeen Essin äiti piti pintansa, eikä suostunut luopumaan kodistaan. Essi ei nähnyt vanhempiaan 18 vuoteen.
– Elimme lopulta täydellisessä eristyksessä. Sanotaan, että kun on myrskyn silmässä, ei näe omaa tilannettaan. Takaraivossa kuitenkin piili ajatus, että tämä ei ole oikein, ja olin onneton, Essi toteaa.
Silmät aukenevat
Essin mukaan eristäytyminen loi pohjan sille, että muu alistaminen pystyi toteutumaan. Mies käytti niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa sekä taloudellista valtaa.
– Minä kävin töissä, mutta mies piti pankkikirjani itsellään. Minua nolotti ja pelotti pyytää rahaa häneltä. Minulle ei jäänyt mitään yksityistä. En uskaltanut kirjoittaa tai puhua kenellekään, Essi tunnustaa.
Vuodet kuluivat, ja lapset muuttivat pois kotoa. Myös mies oli paljon pois kotoa, appi kuoli ja Essi jäi huonokuntoisen anopin kanssa kahden. Essillä oli vihdoin aikaa ajatella.
