Kohtalonkysymys. Ruotsalaisten kalastajien edustaja ei kaunistele, kun hän selittää, mitä brexit voi pahimmillaan tarkoittaa sillin ja makrillin kalastajille. Lappu luukulle ja kalastusalukset laituriin.
Istumme Göteborgissa kalahallissa, jonka tiskistä näkee heti, että olemme Pohjanmeren emmekä Itämeren puolella Ruotsin rannikkoa. Kaupattavana on niin merianturaa, ärjyn näköistä kissakalaa kuin turskakaloja molvaa ja keilaa. Kalastus otetaan täällä vakavasti, mistä kertoo ehkä sekin, että kalahallia kutsutaan kirkoksi.
Paikalliset ovat seuranneet huolestuneina Britanniasta kuuluvia uhkauksia ottaa kalavedet takaisin haltuun, kun maa lähtee EU:sta keväällä 2019.
Niin Ruotsin kuin muidenkin rannikkovaltioiden kalastajat pelkäävät, että ne menettävät oikeutensa kalastaa Britannian vesillä, jos EU ja Britannia eivät pääse sopimukseen.
Makrilliparvet viihtyvät talvisaikaan syvissä vesissä ja tulevat Ruotsin rannikolle vasta lämpimällä. Ruotsalaiset kalastavat sen takia ison osan kaudestaan Britannian puolella.
– Meidän kalastusaluksemme ovat vahvasti riippuvaisia pääsystä EU:n (Britannian) vesille. Noin 30 prosenttia kalastusalueesta kuuluu Britannialle, kalastajien etujärjestön SPF:n asiantuntija Reine Johansson kertoo STT:lle. SPF ajaa muun muassa makrillin ja sillin kalastajien asiaa.
Kehäkettukin ymmällään
Brexit-neuvotteluissa päästään puhumaan kaloista ja kalastusalueista vasta myöhemmin. EU-maat ja Britannia ovat jumiutuneet neuvotteluihin eron ehdoista, varsinkin rahasta sekä Pohjois-Irlannin ja Irlannin välisestä rajasta. Uusi kauppasuhde ja kalat sen mukana voidaan nostaa pöydälle aikaisintaan ensi vuonna.