Mainos

Pohjamudissa käynyt Joonas Lyytinen halusi HIFK:hon isojen paineiden alle: "Olen kasvanut henkisesti"

3:26

Puolustaja Joonas Lyytisen, 23, Pohjois-Amerikan reissu jäi puolentoista kauden mittaiseksi, mutta unelma NHL-paikasta elää. AHL:ssä luomutuote Lyytiseen lyötiin teollinen leima, mutta puolustaja on vakuuttunut, että hän on nyt parempi pelaaja kuin ennen lähtöä. HIFK oli Lyytiselle paras vaihtoehto, koska hän haluaa pelata mahdollisimman isojen paineiden alla.

Joonas Lyytinen saapuu HIFK:n treenien jälkeen Helsingin jäähallin pukukoppikäytävälle sykemittari kädessään. Varsinaisten harjoitusten jälkeen ohjelmassa oli ylivoimapalaveri, jonka tarkoituksena oli juonia kuvioita perjantain kotiotteluun HPK:ta vastaan. 

Jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti, Lyytinen ei olisi täällä antamassa haastattelua MTV Urheilulle. 

Lyytinen lähti loistavan KalPan kauden jälkeen Nashville Predatorsin harjoitusleirille syksyllä 2017. Tuskin hän itsekään kuvitteli heti murtautuvansa Predatorsin kovaan pakistoon, mutta tavoitteena oli iso rooli AHL-joukkue Milwaukee Admiralsissa. 

Lyytinen joutui kaivelemaan välillä henkisiä voimavarojaan, kun peli ei kulkenut ja rooli jäi ajoittain erittäin pieneksi. 

– Odotusarvot ja todellisuus eivät kohdanneet. Reissusta tuli kuitenkin paljon oppia varsinkin henkisellä puolella. Ei sinne lähteminen ollut väärä päätös, Lyytinen summaa. 

"Rooli erilainen kuin odotin"

Milwaukee Admiralsissa pelanneet suomalaiset ovat kehuneet seuraa siitä, että pelaajien kehittämiseen satsataan paljon, ja olot ovat kunnossa. Keskeisen sijainnin takia pidempiä bussimatkojakin on vain pari kaudessa. 

– Arki on sinänsä samanlaista kuin Suomessa. Isoin ero tulee siinä, että pelejä AHL:ssä on 16 enemmän kuin SM-liigassa. Treenaamiseen jää vähemmän aikaa, Lyytinen pohtii. 

Ensimmäinen syksy oli vaikea, kun peliaikaa tuli välillä vain neljä vaihtoa erässä.

– Tuntui, että vaikka olin pelannut hyvin, olin seuraavassa pelissä katsomossa. Ei voi sanoa, että kävin pohjalla, mutta rooli oli aivan erilainen kun odotin. 

Viime kauden lopulla alkoi peliaikaa tulla enemmän, mutta kaikki alkoi taas alusta tällä kaudella uuden valmentajan alaisuudessa. Lisäksi joukkueessa vaihtui 14 pelaajaa. 

Lyytisen NHL-unelma oli sikälikin hataralla pohjalla, että Nashville Predatorsin puolustus on ollut jo kymmenen vuotta NHL:n parhaita. Sen hän tietää hyvin itsekin. 

– Pakisto on pysynyt yllättävän ehjänä. Ei sinne helpolla mennä, se vaatii muiden epäonnea. 

"Koirat" perässä ECHL:ssä

Tällä kaudella Lyytinen teki kaksi keikkaa jopa farmin farmiin, ECHL:n puolelle. Hän pelasi viisi ottelua Norfolk Admiralsissa ja neljä Atlanta Gladiatorsissa. 

ECHL on puoliammattilaissarja, jossa pätevät vielä vanhan liiton lainalaisuudet. Tappelut ovat edelleen muodissa, ja joukkueet pelaavat kolmella hyökkäysketjulla. 

– Joukkotappeluita ei ollut, mutta kyllä siellä niitä nyrkinheiluttelijoita oli. Tappelut ovat iso osa peliä ja viihdettä faneille. 

Joutuiko kaukalossa katsomaan selustaa ja varomaan tekemisiä normaalia enemmän?

– Ei siellä koko ajan tarvitse olkien yli katsella, mutta jos taklaat ykkösäijiä, koirat ovat aika nopesti perässä. Ei sinne kuitenkaan pelkäämään kannata lähteä. 

Isä patisti rohkeaan peliin

Lyytinen oli tottunut operoimaan KalPassa jatkuvasti kiekon kanssa ja dominoimaan peliä ylivoimalla. Milwaukeessa valmentajat patistivat Lyytistä luopumaan kiekosta aiemmin ja pelaamaan puolustavampaa peliä. 

Luomutuote Lyytiseen lyötiin teollinen leima. 

– Kyse oli oikeastaan siitä, että kiekko lapaan ja kiekko pois lavasta, puolustaja kuvailee. 

– Kyllä minä senkin pystyn tekemään, mutta se ei ole omaa peliäni. 

Lyytisen koko pelaajaminä lyötiin palasiksi. Hän oli oppinut jo pikkupojasta siihen, että kiekon kanssa pitää yrittää tehdä taikoja. 

Jalkapalloa pelannut isä Jarmo Lyytinen rohkaisi aina poikaansa yrittämään ja käyttämään taitojaan. Oli peliväline mikä tahansa, siitä ei kannata luopua välttämättä heti. 

– Pelitilanteet tulevat aika lailla selkärangasta, ei niitä tarvitse kovin paljon miettiä. 

KalPan valmentaja Pekka Virta ruokki lisää Lyytisen vahvuuksia. KalPan pelityylissä puolustajat saivat kiekotella omassa päässä välillä uhkarohkeankin näköisesti.  

– Minulle on jäänyt mieleen se Peksin toteamus, että pitää uskaltaa epäonnistua. Ei muuten kehity. Mutta tietysti pitää olla fiksu. 

Lyytinen nautti, kun hän pääsi pelaamaan ensimmäisessä kauden liigapelissään SaiPaa vastaan tonnikeiju Markus Kankaanperän pakkiparina. Hän sai olla taas oma itsensä. 

– Minulle sopii hyvin, että Kanki ottaa miehen ja minä kiekon, Lyytinen virnistää. 


Paine on etuoikeus

NHL-organisaation hylkääminen kesken kauden on aina kova ratkaisu nuorelle pelaajalle. Muut NHL-seurat rekisteröivät asian – tämä pelaaja on jättänyt vanhan projektinsa kesken. 

Lyytinen oli silti valmis jättämään Pohjois-Amerikan ja siirtymään takaisin Suomeen. Eikä se tarkoita, etteikö 23-vuotias haluaisi palata tavoittelemaan uudelleen NHL-paikkaa. 

– Siitä tavoitteesta en ole valmis luopumaan niin pitkään kuin pelaan. Tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeää, että pääsee pelaamaan kunnolla ja kehittyy. Ettei mene ihan popparien syömiseksi, Lyytinen viittaa katsomokomennuksiin. 

Palaaminen kasvattajaseura KalPaan olisi ollut helppo ratkaisu, mutta Lyytinen halusi mahdollisimman isoihin ympyröihin. Siksi HIFK ja Helsinki. 

– HIFK on iso seura ja Suomen ykkösbrändi. Ne pelaajat ovat etuoikeutettuja, joilla on paineita. 

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja