Hämeenlinnan Pallokerhon hyökkääjä Niclas Lucenius on pelaaja, joka jakaa jääkiekon seuraajat eri leireihin. Jotkut tykkäävät, toiset eivät. MTV Urheilun haastattelussa 29-vuotias hyökkääjä avaa hieman ajattelumaailmansa muutoksia sekä suhdettaan mediaan.
Taituri, ratkaisija, nero.
Laiska, ylimielinen, turhake.
Muun muassa näillä sanoilla Niclas Luceniusta, 29, on kuvailtu vuosien varrella niin sosiaalisessa mediassa kuin myös eri jääkiekkokeskustelufoorumeilla.
Kaikesta arvostelusta huolimatta, virtuoosimainen hyökkääjä on osannut aina pelata lajia nimeltä jääkiekko. Siitä osoituksena on edellinen ottelu Porin Ässiä vastaan, jossa Lucenius mätti 2+3-tehot, kun HPK otti 5-1-murskavoiton.
– Meidän ketjumme pelasi ihan hyvin ja koko joukkueelta oli hyvä peli, mutta olemme pelanneet mielestäni tällä kaudella parempiakin pelejä. Mielestäni siinä pelissä ei ollut pelillisesti mitään ihmeellistä. Pelasimme vain hyvän pelin, Lucenius toteaa MTV Urheilulle.
"Ihan hyvä peli". Kun on tehnyt viisi pistettä yhteen otteluun, kuulostaa äskeinen toteamus ehkä hieman vaatimattomalta.
Lucenius siirtyi HPK:hon marraskuun alussa. Pallokerhosta otettiin hyökkääjään yhteyttä maajoukkuetauolla, kun Luceniuksen sopimus Mestis-seura LeKin kanssa päättyi.
Siirrosta Pallokerhoon on kulunut kaksi kuukautta.
LUE MYÖS: SM-liigassa jyrähti! Ässien kultakypärä Sakari Salminen siirtyy vaihtokaupassa HIFK:hon
– Tosi hyvin olen viihtynyt, tykkään olla Kerhossa. Hyviä jätkiä ja hyviä valmennusihmisiä on kasassa. Kaikin puolin homma toimii hyvin, Lucenius kertoo.
Ulkomailla pelaaminen avarsi
HPK on ollut yksi tämän kauden iloisimmista yllätyksistä SM-liigassa. HPK on ihastuttanut pelitavallaan, jossa pelaajat liikkuvat paljon ja kiekko liikkuu näyttävästi.
HPK on ollut tällä kaudella yksi pelinopeimmista joukkueista SM-liigassa. Se on pystynyt haastamaan tasaväkisesti jopa sarjan pelinopeimman joukkueen Oulun Kärpät.
Etenkin HPK:n kiekollinen pelaaminen on ollut vahvaa. Kuvaavaa onkin, että HPK on kiekonhallinta tilastoissa sarjan ykkösenä.
– Eikös se kiekko olekin vallan väline jääkiekossa? Yleensä se joukkue, kellä se peliväline on, se sitä peliä vie. Harvemmin vastustaja maaleja tekee, jos meillä on kiekko. Tykkään kiekollisesta pelistä ja siitä, että pysytään kiekossa, Lucenius heittää.
Lucenius on ollut HPK:n johtavia pelaajia tällä kaudella. Hyökkääjä on pelannut keskimäärin 18.12 minuuttia ottelua kohden ja 17 otteluun on syntynyt 15 tehopistettä.
– Luceniuksella on kova pelipohja. Se ei ole äidinmaitoasia, vaan kova pelipohja lapsuudessa, minkä kautta tulee oivaltavia syöttöjä. Hän on ollut hyvä lisä meille, HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen totesi Ässät-ottelun jälkeen.
Lucenius oli uransa alkuvaiheessa SM-liigan tähtiä. Tapparan paidassa syötöt napsuivat lapoihin ja punalamppu syttyi tiuhaan. Tehokkaimmalla kaudellaan 2009-10, Lucenius nakutti 46 tehopistettä.
Parin vahvan Tappara-kauden jälkeen matka vei KHL:ään ja Dinamo Rigan joukkueeseen kaudeksi 2011-12. Kun vastuu jäi vähäiseksi, unohtui ulkomaan kaukalot hetkeksi ja koitti paluu seuraavaksi kaudeksi kirvesrintoihin.
Paluukaudellaan 2012-13 Lucenius ja Tappara etenivät SM-liigan finaaleihin, mutta taipui mestaruuden vieneelle Porin Ässille.
Matka jatkui hopeakauden jälkeen LeKin kautta Turun Palloseuraan sekä Vaasan Sportiin. Kausina 2015-17 Lucenius kävi myös pikavisiiteillä Sveitsissä, Slovakiassa sekä Saksassa.
– Matkailu avartaa ja kaikesta oppii. Pitää mennä avoimin mielin ja nähdä uusia juttuja: uusia pelityylejä, harjoittelutyylejä, osaa vähän katsoa niistä, mikä on hyvä ja mikä ei. Niitä pystyy soveltamaan omaan tekemiseen ja omaan ajattelumaailmaan. Sillä tavalla pystyy laajentamaan omaa treenaamista ja omaa ajattelua sekä mennä pelaajana ja ihmisenä eteenpäin, Lucenius toteaa ulkomailla pelaamisesta.
Ulkomaanreissujen jälkeen Luceniuksen matka jatkui LeKin kautta viime kaudeksi Mestis-seura Turun Tovereihin. TuTosta Lucenius halusi etsiä järkevän paikan, missä pystyi aloittamaan puhtaalta pöydältä ja keskittyä harjoittelemiseen.
– Olen Turusta alunperin kotoisin ja olen TuTossa aloittanut pelaamisen joskus kiekkokoulussa. Tuttu valmennus, tuttu kaupunki ja sisarukset sekä vanhemmat ovat siellä. Sain siellä koko kauden keskittyä treenaamiseen ja pelaamiseen.
Median pihdeissä
Lucenius on ollut uransa varrella ajoittain isosti median otsikoissa. On ollut kohuja, on ollut positiivista sekä negatiivista kirjoittelua.
Kysyessäni miehen suhdetta mediaan ja onko media kohdellut häntä reilusti, innostuu Lucenius pohtimaan median tyyliä kirjoittaa juttuja hieman syvällisemmin.
– En osaa sanoa, mikä on reilusti medialta. Kun lukee lehtiä tai uutisia ylipäänsä, aika paljon mehustellaan negatiivisilla asioilla. En tiedä, tykkäävätkö ihmiset niitä sitten lukea. Onko joku mokannut jossain tai onko jollain ongelma tai onko (Matti) Nykänen ryypännyt jossain - ovatko ne niitä juttuja, joita ihmiset lukevat enemmän ja saavatko siitä mielihyvää? Jos se niin on, että ihmiset niitä lukevat ja niistä tulee klikkauksia, en tiedä onko se oikea ja rehti tapa tehdä sitä, Lucenius miettii ja jatkaa:
– Tämä on julkinen ammatti ja ihmisillä saa olla mielipiteitä ja saa kirjoittaa melkein mitä vaan tai miten itse näkee asiat. Olen sen kuitenkin pikkupojasta asti tiennyt, että mikä tämän homman nimi on. Nuorempanakin olen lehtiä lukenut ja huomannut, miten media kirjoittaa eri näköisistä tilanteista. Ei se mikään yllätys ole ollut. Kyllä niitä hyviäkin juttuja itse kullakin on ja varmasti löytyy negatiivisiakin asioita itse kultakin.
Lucenius pyrkii erottelemaan jääkiekkominänsä ja siviiliminänsä. Se on auttanut kirjoitettujen juttujen käsittelemistä, eivätkä jääkiekkojutut paina mielessä Luceniuksen lähtiessä hallilta.
– Minulla on periaatteessa toinen elämä elettävänä jääkiekon ulkopuolella. Olen ajatellut sen niin, että minulla on jääkiekkopersoona ja siviilipersoona. Se auttaa minua käsittelemään hyvin epäonnistumiset ja onnistumiset. Molemmista pääsee nopeasti yli, eikä se haittaa siviilielämää millään tavalla.
Minkälaisia nämä otsikot ovat sitten olleet? Mieleen nousee tapaus, kun Lucenius käveli aikoinaan SM-liigaottelun jälkeiseen haastatteluun kaljatölkki kädessä.
Ja, kun oikein kaivelee Internetin syövereitä, löytää Ilta-Sanomien uutisen vuodelta 2011. Uutisen mukaan Lucenius oli tviitannut Dinamo Riga-Barys Astana-ottelun jälkeen bonganneensa katsomosta naisia kesken ottelun.
Lucenius naurahtaa, kun kysyn tapahtumasta.
– Tykkään yleensä heittää aika paljon - no, ei ehkä enää niin paljon -, läppää, mutta olen huomannut, että kun toimittajalle heittää jotain läppää, ne otetaan niin sana tarkasti, vaikka usein toimittaja ymmärtää itsekin huumorin. Hän saa vain kirjoitettua sanoista oman juttunsa.
Lucenius haluaakin korjata kyseisen tilanteen.
– Ei pelien tohinassa mitään mimmejä bongailla, mutta jos erätauolla jonkun kauniin naisen sattuu näkemään katsomossa, niin mikäs siinä sitten. Harvemmin lähden lätkämatsiin sillä tavalla, että katson katsomoon, että ketä siellä on tai löytyykö kuinka paljon hyvännäköisiä blondeja.
Ajattelumaailman muutokset
Lucenius on nähnyt urallaan erilaisia kiekkokulttuureja, kokenut ylä- ja alamäkiä sekä onnistumisia ja epäonnistumisia.
Uran varrella Lucenius on muuttunut. Omien sanojensa mukaan jääkiekkoilijana suurin muutos on ollut rajun itsekriittisyyden hillitsiminen. Lucenius on oppinut antamaan itselleen siimaa virheiden sattuessa.
– Koen, että se on minulle edelleen hyvä, että jonkun verran löytyy itsekriittisyyttä. Jos peleissä tai treeneissä tulee epäonnistumisia, haen sellaista vihaa epäonnistumisesta - sitä kautta saan voimaa ja asennetta seuraavaan tilanteeseen. Ei liikaa kuitenkaan.
– Jos tulee joku pieni moka, siitä pitää ottaa opiksi ja löytää sellainen pieni vitutus, joka tulee esiin positiivisessa mielessä seuraavassa tilanteessa, Lucenius valottaa.
Lucenius on aina ollut pelitaitava hyökkääjä. Tekniset taidot ovat olleet huippuluokkaa sekä havainnointi-ennakointi-päätöksenteko -ketjun ansiosta hänellä ei ole ikinä kaukalossa kiire. Eli toisin sanoen pelisilmä ja peliäly auttavat operointia mailaviidakossa.
Tämän takia hän pystyy lähettämään oivaltavia syöttöjä ja tekemään nerokkaita ratkaisuja kiekollisena.
Nuorempana Luceniusta vaivasi kuitenkin epätasaisuus otteluiden välillä. Huippuottelua saattoi seurata heikompi ottelu. Luceniuksen mielestä tässä on tullut sittemmin parannusta.
– Nykyään, jos tulee heikompi peli, ei ainakaan tule oman tason alitusta. Joko pelaan sillä omalla tasolla tai sitten välillä pystyn ylittämään itseni. Rutiinitaso pysyy, eikä tule sellaista ailahtelua niin paljon, kuin nuorempina vuosina. Silloin niitä tuli jonkin verran ja tiedostin sen silloin itsekin. Uskon, että siinä olen mennyt eteenpäin.
LUE MYÖS: Nuorten Leijonien MM-kulta pisti Lukon tähtivahvistusten treenikuteet uuteen uskoon
Lucenius on nähnyt urallaan monia valmentajia, ja hän sanookin, että on saanut jokaiselta valmentajalta erilaisia näkemyksiä pelaamiseensa. Erilaiset pelitavat ja ajattelumallit ovat tuoneet uusia ärsykkeitä, jotka ovat osaltaan muokanneet ajattelumaailmaa.
– Vaikkei itse olisikaan samaa mieltä, sekin auttaa, että pystyy näkemään, mitä toinen haluaa ja hakee joissain tilanteissa. Kun on erilaisia näkökulmia ja näkemyksiä asioille, ja kun joku on täysin eri mieltä jostain asiasta, niin se että pystyy keskustelemaan ja näkemään toisen ajattelumaailman, ja mitä hän hakee ja miksi hän on sitä mieltä, auttaa minua kehittymään, oli kyse sitten jääkiekosta tai siviilielämästä, hän puntaroi ja jatkaa:
– Ja ymmärtämään asioita eri kantilta. Saatan löytää joitain negatiivisia asioita omasta ajattelumaailmastani ja jotain positiivista jonkun toisen ajattelumaailmasta. Sitä kautta pystyn kehittämään omaa ajattelumaailmaani paremmaksi ja näkemystä jostain asiasta.
Lucenius painottaakin, että tykkää keskustella ihmisten kanssa, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan.
– Jokaisella on oma mielipide ja jos siitä pitää liian kovaa kiinni, eikä pysty ottamaan yhtään vastaan tai
ajattelemaan toiselta kannalta, itsensä kehittäminen loppuu aika nopeasti sitten.
Kysyttäessä kuka valmentaja on vaikuttanut Luceniukseen eniten, vastaus ei tule suoraan. Hetken miettimisen jälkeen esiin nousee kaksi nimeä: Jukka Jalonen ja Miika Elomo.
– Jalonen oli koutsina, kun olin MM-leirillä. Silloin jäi muutama juttu mieleen siitä, miten hän näki asiat. Muistan, että silloin otin yhden askeleen eteenpäin oman ajatteluni kanssa, Lucenius toteaa ja jatkaa:
– Elomon kanssa olemme jokusen vuoden oltu yhdessä. Tietynnäköinen näkemys on sieltäkin tullut peliin ja arjen tekemiseen.
Tulevaisuus
Lucenius on entisen NHL-seuran Atlanta Thrashersin neljännen kierroksen varaus vuodelta 2007. Otteluita tarunhohtoisessa NHL:ssä ei ole kuitenkaan kertynyt, vaikka rahkeet olisivatkin mahdollisesti riittäneet.
Sen sijaan uran varrelle on sattunut yhtä jos toista ja vauhtia on haettu muutamaankin otteeseen Mestiksestä.
Uran varrella on ollut median kirjoittelua, tehopisteitä sekä loukkaantumisia ja sairastumisia. Kaikesta tästä huolimatta Lucenius ei koe, että hänen pitäisi osoittaa tällä kaudella kenellekään pystyvänsä pelamaan laadukkaasti SM-liigatasolla.
Ainoa henkilö, jolle Lucenius haluaa näyttää on hän itse. Ei kukaan muu.
– Vaikka jääkiekko on sellainen laji, missä katsojat maksavat meidän palkat, he tulevat halliin katsomaan voittoja, onnistumisia ja tulosurheiluahan tämä on, en minä tätä lajia pelaa sen takia, että pelaisin tätä jollekin muulle. Joukkueelle tietenkin pelaan, mutta ylipäänsä koko lajia harrastan itseni takia, koska nautin pelaamisesta ja tykkään lajista.
Tulevaisuudelle ei ole mitään isoja tavoitteita tai unelmia. On inhimillinen haave, jota seurataan joka päivä. Ja jonka eteen Lucenius tekee joka päivä töitä.
– Pystyisin kehittymään pelaajana ja ihmisenä. Pitkässä juoksussa joka päiväiset minimaaliset kehittymiset, jotka tapahtuvat, niistä summautuu isompia juttuja. Se on tietynlainen haave, että saisin pelata pitkään ja hyvällä tasolla, Lucenius pohtii ja jatkaa:
– Se kaikki lähtee nauttimisesta: nautit siitä, mitä teet ja haluat viedä itseäsi eteenpäin. Ainakin itse koen, että iloisella ilmeellä ja posin kautta arkikin toimii paljon paremmin. Meillä on tosi rento ja hyvä ilmapiiri kopissa. Voidaan naureskella ja heittää läppää, mutta silti teemme kovasti hommia ja se on henkilökohtaisesti se, mikä vie minua eniten eteenpäin.