Lalli Partinen kuului 1960- ja 1970-luvun suuriin suomalaisiin jääkiekkoilijoihin, jotka koko urheiluyleisö tunsi pelkällä etu- tai lempinimellä. 80-vuotiaana keskiviikkona kuollut Partinen oli isokokoinen ja kovaotteinen puolustaja, jolla oli nopeasti palanut sytytyslanka ja harvinaislaatuinen tilannekomiikan taju.
– Hän oli tosi pidetty ja hauska mies. Lalli, jonka minä tunsin, oli tohtori Jekyll ja Hyde. Hän oli joukkueen sisällä tosi leppoisa, mukava persoona, mutta kentällä tyyli muuttui, Partisen kanssa vuosia HIFK:ssa maalivahtina pelannut Stig Wetzell kertoo.
Partinen syntyi elokuussa 1941 evakkomatkalla Kannonkoskella ja sai etunimensä isänsä toiveen mukaisesti. Isä kaatui jatkosodassa talvella 1942, eikä Lalli Partiselle jäänyt muistikuvia isästään, joka ehti nähdä poikansa kastejuhlassa.
Jääkiekkoyleisö tunsi Partisen "Idän jättiläisenä" tai "Punaisena kolmosena". Partinen taklasi kovaa ja leukasuoja heilui, kun hän sanaili vastustajien ja katsojienkin kanssa.
Partinen koki olleensa erotuomarien silmätikku, joka joutui puhtaistakin taklauksista jäähylle.
– Muistan pelitilanteen, kun Lalli taklasi kulmassa ja tuomari vihelsi. Lalli luuli saavansa jäähyn tai esitti luulevansa niin, ja ryntäsi hirveää vauhtia jäähyaitioon. Tuomari pyöri hetken sekavana, koska ei ollut viheltänyt Lallille jäähyä taklauksesta. Tuomari antoikin sitten käytösrangaistuksen Lallille, Wetzell kertoo.
Partinen oli kotiyleisön suosikki ja vierasyleisön silmätikku. Hän osasi ottaa huomiosta kaiken irti.
– Porissa Lalli lähti vaihtoon, mutta kompastui ja kaatui b-pisteiden kohdalla. Yleisö nauroi. Lalli nousi ylös ja kaatui uudelleen. Yleisö nauroi, mutta jo vaimeammin. Sitten Lalli kaatui kolmannen ja neljännen kerran, ja siinä vaiheessa yleisö ei enää reagoinut. Häntä harmitti varmaan suunnattomasti, miten yleisö kohteli häntä, Wetzell sanoo.
