Miten naisen pitää kohdella miestä ja miehen naista? Siinä kysymys, johon on etsitty vastausta iät ja ajat. 70-vuotias toimittaja-kirjailija Pirkko Arstila osaa antaa vastauksia, joita kannattaa kuunnella. Hänen oppinsa ovat nimittäin hyviksi todettu jo kolmen sukupolven ajan.
− Tähän liittyy se, että isoäidit kuuluivat perheeseen ja kaikki elivät yhdessä. Isoäidit kuljettivat oppeja eteenpäin. He opettivat, miten tyttöjen pitää suhtautua isään ja muihin vanhempiin miehiin, Arstila kertoo.
Hän oppi pikkutyttönä isoäitinsä äidiltä hyvin konkreettisia neuvoja. Mieleenpainuvin niistä liittyi miesten ja ruuan suhteeseen.
− Miehelle ei pidä puhua, kun hän on nälkäinen. Lapsena kun halusin mennä innoissani kertomaan isoisälleni jotain juttua, isoäiti saattoi sanoa, että älä mene vielä, pappa ei ole vielä syönyt. Pitää siis olla tilannetajua, Arstila kertaa.
Hän törmää tämän tästä miehiin, jotka eivät ymmärrä syödä silloin kun pitäisi.
− Miehet, jotka eivät syö kunnolla, ihmetyttävät minua. Sellaisille miehille pitää panna ruokaa eteen. Miehet toimivat samalla tavalla kuin lapset: Lapsistakin tulee kärttyisiä, jos he eivät saa ruokaa, eivätkä he osaa sanoa sitä.
− Naiset pitävät verensokeristaan huolta paljon paremmin. Naiset ärtyilevät sitten joistain muista syistä, Arstila nauraa.
"Passaaminen on mukavaa"
Pirkko Arstilan perheessä vaimot valmistivat aina ruokaa miehilleen. Kyse ei missään nimessä ollut naisten alistumisesta, vaan normaalista kunnioittamisesta. Samalla, kun vaimot kunnioittivat miehiään, miehet kunnioittivat ja ylistivät vaimojaan.
− Ei minun äitini ollut alamainen, vaikka hänessä olikin hieman geishamaisia piirteitä. Isä puolestaan aina kiitti äitiä ja kehui häntä.
− Kun menimme juhliin, isä kehui äidin kauneutta. Ja kun tulimme juhlista, isä aina sanoi, että äiti oli juhlien kaunein nainen, Arstila valottaa.
Hän haluaisi antaa passaamiselle nykyistä paremman arvon. Passaaminen kun kuulostaa nopeasti liian alhaiselta.
− Passaaminenhan on mukavaa! Mutta sitä ei pidä tehdä pakosta, vaan omasta halusta.