Parikymppisenä rintansa pienennyttänyt Elina sanoo leikkauksen parantaneen niin elämänlaatua kuin itsetuntoa.
Elina oli jo yläasteella luokan isorintaisin tyttö. Nuorena naisena miehet tuntuivat keskustelevan ennemmin Elinan rintojen kuin hänen itsensä kanssa. Painava povi painoi itsetuntoa. Urheiluharrastuksessakin rinnat olivat jatkuvasti tiellä.
– Juoksin niin, että minulla oli useat liivit päällekkäin: ensin tukiliivit, sitten urheilutoppi ja tiukka paita. Hiki tuli jo pukiessa, Elina muistelee.
Ikävintä olivat kuitenkin jatkuvat hartia- ja selkäkivut sekä päänsäryt. Rintojen paino sai liivienkin olkaimet hiertämään ihon vereslihalle.
Nyt, 31-vuotiaana kahden lapsen äitinä, hankalan suuret rinnat ovat enää ikävä muisto.
– Menin puhumaan lääkärille selkä- ja hartiakivuista, kun hän nosti esille rintojen pienennyksen ja ohjasi minut eteenpäin. Aluksi olin hämilläni, mutta sitten innostuin asiasta.
Yli kilon verran povesta pois
Iso leikkaus jännitti nuorta naista, mutta asiat etenivät nopeasti. Elinalla ei ollut ylipainoa, ja rintojen koko ylitti pienennysleikkaukselle asetetut kriteerit. Pian hänelle tarjottiin jo peruutusaikaa pienennykseen.
Elina leikattiin kunnallisessa sairaalassa. Hän uskoo, että kustannussyistä leikkaus yksityisellä puolella olisi jäänyt haaveeksi.
– Minulle oli tärkeää, että pystyisin imettämään leikkauksen jälkeenkin. Kirurgi näki paljon vaivaa säästääkseen maitotiehyet ehjinä, Elina kiittelee. Leikkauksen jälkeen hän onkin imettänyt kahta lasta.
Leikkauspöydälle jäi yli kilon verron rintakudosta, ja kuppikoko kutistui kolmen koon verran. Toipuminen vei kuukauden päivät. Leikkausarvet ja epätäydellisyydet eivät Elinaa haittaa, sillä uudet, helpommat rinnat ovat saaneet aikaan ihmeitä.