Pihakirppis on halvempi, vaivattomampi ja yhteisöllisempi tapahtuma kuin tavarakasa kirpputorin vuokrapöydällä. Omassa pihassa järjestettävällä kirpputorilla säästät pöytävuokran hinnan, roudaamisen vaivan ja pääset jutustelemaan asiakkaiden kanssa kasvotusten. Sovi pihakirppispäivä naapuruston kanssa ja aloita käytännön järjestelyt!
Juhannuksesta heinäkuun loppuun ihmisillä tuntuu olevan muitakin menoja kuin kiertää kirpputoreja, joten ajankohdaksi kannattaa valita alku- tai loppukesäinen viikonloppu. Pienelle kerrostaloporukalle riittänee yksi lauantai mutta isompi omakotitalonaapurusto voi pitää kirppisfestivaalia vaikka 2-3 päivää.
Ilmoituksessa kannattaa kertoa muutamalla sanalla myytävänä olevasta tavarasta. Onko tarjolla lapsiperheiden pieneksi jäänyttä vaatetta, mummon ullakkoaarteita vai autoharrastajan ylijäämäosia. Jos tarjolla on kahvia ja virvokkeita, kannattaa sekin lisätä ilmoitukseen. Vielä osoite ja tarkka ajankohta kellonaikoineen ja ilmoitus on valmis.
Kirppiksen käytännön järjestelyt jaetaan myyjien kesken. Yksi ilmoittaa tapahtumasta paikallislehteen, toinen tulostaa ilmoituksia ja kolmas auttaa ilmoitusten jakamisessa. Kirpparista voi kertoa kauppojen ilmoitustauluilla, omassa ja naapuritalojen rappukäytävissä ja lähikioskin seinällä. Tapahtumalle voi perustaa oman tapahtumasivun Facebookiin. Sen linkin eteenpäin jakaminen ystäville on helppoa, vaikka ei itse pääsisikään osallistumaan.
Kirpputoreilla kauppa käy kunhan tavara on ehjää, puhdasta ja oikein hinnoiteltua.
Ihan kaikki käytetty tavara ei ole enää kierrätyskelpoista mutta silti kirpputoripöydistä löytää linttaan astuttuja lasten kenkiä ja porkkanasoseella koristeltuja vauvojen paitoja.
Arkista käyttötavaraa ja kaappien perukoille unohtuneita vaatteita myymällä ei kukaan rikastu. Ainoastaan pitkäaikaisilla kirpputorien pöytävuokraajilla on mahdollisuus ja malttia pitää tuotteillaan hieman korkeampaa hintaa. Tavara kannattaa myydä sellaisella hinnalla, minkä itsekin olisi vieraan ihmisen käytetystä tuotteesta valmis maksamaan.
Kotona on tehtävä kaksi karsintaa. Ensin erotellaan turha tavara tarpeellisesta. Turha tavara lajitellaan ainakin kahteen osaan: kirpputorilla myytäviin ja roskikseen heitettäviin. Muutaman vuoden jalkahikeä imeneet työkengät ja likaiseksi piintyneet vaatteet eivät ole enää muillekaan tarpeellisia, joten ne voi heittää surutta pois. Myöskään deodorantti- tai hikiläikkäiset aluspaidat eivät houkuta ketään penkomaan pöytää. Ne voi leikellä vaikka kertakäyttöisiksi siivousräteiksi.
Kirpputoreilla myytävien tuotteiden on oltava ehjiä. Jos tuotteessa on jotain vikaa, siitä on syytä mainita myyntitilanteessa tai hintalapussa ja hinnoitella tuote ehjää alemmas. Puhdas ja silitetty vaate antaa kuvan huolellisesta omistajasta, jonka tuotteesta maksaa mieluusti hieman ekstraakin. Vanha pellavapyyhe ei ehkä mene ryppyineen kaupaksi, mutta silitettynä tai mankeloituna saa siitä varmasti muutaman roposen kukkaroon.
Kirpputoripäivän lähestyessä myyntialue on siivottava edustuskuntoon. Pyörät ja potkulaudat viedään pyöräkellariin, leikkikalut varastoidaan pois silmistä. Myös myyntipöytä ja mahdollinen vaaterekki täytyy miettiä valmiiksi. Rekiksi käy vaikka metallinen pihakeinun runko, puiden väliin kiinnitetty orsi tai eteisestä tyhjätty pystynaulakko. Pöydäksi käy mikä tahansa pöytä, penkki tai tuolille pengottavaksi nostettu koppa. Erillistä hintalappujen virittelyäkään ei välttämättä tarvita, kun myyjä ja ostaja voivat keskustella hinnasta kasvotusten.
Tamperelaisen taloyhtiö Soukannotkon sisäpihalla on jo viitenä perättäisenä kesänä järjestetty pihakirppis. Talossa asuva kuvittaja koristelee sisäpihaan johtavan porttikongin liitupiirroksilla. Toinen asukas pystyttää asiakkaille kahvilan, josta voi ostaa kahvikupposen tai grillatun makkaran. Pihan pöytäkalusto on varattu kahvitteleville asiakkaille. Parhaita kahvikojun asiakkaita ovat kuitenkin talon asukkaat, jotka pahimman alkuruuhkan jälkeen ehtivät siemaista kupin kuumaa.
Teksti: Henna Kekki
Kuvat: Mikko Kekki
(MTV3)