Pauliinan piti mennä naimisiin heinäkuussa 2017, mutta häitä ei tullutkaan. Hääpäivänään Pauliina järjesti Not getting married -teemajuhlat.
Blogiteksti alkaa sanoilla ”nyt se sitten koitti, se, mikä piti olla hääpäivä.”
Pöydällä lepäävässä suklaakakussa lukee ”Patu <3 Patu”. Patu on Pauliinan, 28, lempinimi. Hänen piti mennä naimisiin heinäkuussa 2017, mutta häitä ei tullutkaan.
– Olimme yhdessä pikkuisen alle viisi vuotta. Alussa oli kamalan kivaa ja ihanaa, minua ylistettiin, Pauliina muistelee nyt.
Kihlauksesta alkoi yllättäen alamäki; suhteessa meni huonosti. Pauliina pohti, onko vika hänessä itsessään.
– Mietin, mitä tässä nyt oikein tapahtuu, kuitenkin naimisiin ollaan menossa. Sitten tuli sellainen tyypillinen ajatus, että ehkä asia korjaantuvat, kun menee naimisiin. Kun sitten on vähän pakko olla toisessa kiinni, niin asiat alkavat luistaa.
Pauliina oli kuullut suhteen aikana pettämishuhuja miehestään. Vaikka kaiken piti olla hyvin, hän tunsi olonsa omituisen ahdistuneeksi.
– Siitäkin vain syytin itseäni.
Huhut Pauliinan mies osasi tyrmätä uskottavasti.
– Hän osasi lahjakkaasti kääntää huhut niin, että ihmiset ovat vain tosi kateellisia meille ja haluavat meille tahallaan pahaa. Olin silloin itse laihtunut yli 40 kiloa, ja hän yhdisti tämän siihenkin: että ihmiset, varsinkin naiset, ovat vain kateellisia. Jotenkin hän osasi kääntää pääni, vaikka nämä asiat jäivät kuitenkin painamaan mieltä.
"Luoti meni tavallaan niin läheltä"
Hääpaikka ja kirkko oli jo varattu sekä häärekvisiittaa ostettu. Morsiuspukua Pauliina ei koskaan ehtinyt hankkia.
– Minulla on ollut elämässä rankat pari vuotta: mummoni menehtyi syöpään, ja isäni kuoli. Viikko isän kuolemasta selvisi, että mies on pettänyt minua. Tieto tuli tilanteessa, jossa kuvittelin, että tämä mies on aivan ihana ja aivan lottovoitto, todella herttainen. Hän paljastuikin aivan toisenlaiseksi, Pauliina muistaa.
Häät peruttiin. Pauliinan mielessä alkoi kuitenkin itää ajatus erilaisista juhlista, Not getting married -teemajuhlista.
– Luoti meni tavallaan niin läheltä. Ajattelin, että herranjumala, jos olisinkin mennyt naimisiin, ja sitten vasta olisi paljastunut, mikä hän on miehiään. Halusin juhlia tätä, ja toki ylipäätään koota ystävät lähelleen ja juhlia sitä, että tästä kaikesta on selvitty. Ehkä siinä juhlittiin sellaista uutta elämää.
Ystävät ja lähipiiri suhtautuivat juhliin todella hyvin.
– He olivat aivan innoissaan. Kaikki tiesivät tämän tilanteen ja ymmärsivät, olivat aivan samaa mieltä siitä, että luojan kiitos emme ehtineet mennä naimisiin.
Juhlissa saunottiin, rentouduttiin paljussa ja pelattiin mölkkyä. Lisäksi leikittiin kuten häissä usein, mutta ilman hääjuhlaa. Tikkaa heitettiin tikkatauluun, jossa oli entisen miehen kasvot. Päivästä Pauliina sai päätöksen suhteelle, ja osittain myös rankoille vuosilleen.
– Se hääpäivä oli ehkä sellainen viimeinen asia, joka minua ja häntä yhdisti. Juhla oli päätepiste koko asialle. Toki tämä kaikki minulla yhdistyi isän kuolemaan ja totta kai enemmän suren isääni, jonka olin tuntenut 27 vuotta, verrattuna mieheen, jonka olin tuntenut viisi vuotta, Pauliina kuvaa.
– Kuitenkin totta kai suhdettakin tuli käsiteltyä, koska on niin järkyttävää, että ihminen paljastuu aivan toisenlaiseksi kuin mitä itse on ajatellut. Kyllä sitä oli tullut pyöriteltyä ja mietittyä. Oli hyvä saada tällainen hyvän mielen juhla ja itselle ajatus siitä, että nyt eteenpäin, tässä asiassa on vellottu jo aivan tarpeeksi.
"Kyllä sinkkuutta saa juhlia"
Pauliina suosittelisi ”epähääjuhlien” järjestämistä jokaiselle, jonka hääpäivä peruuntuu syystä tai toisesta. Pelkästään se, että pääsee pois huonosta suhteesta, on syy juhlaan.
– Kyllä avioituminen on kuitenkin niin iso asia elämässä, ja siinä on aina tarkoituksensa, miksei jonkun ihmisen kanssa päädykään yhteen. Voi löytää niin paljon parempaa, ja elämän vain kuuluukin mennä niin.
Nyt Pauliina on onnellisesti sinkku. Kumppanin etsimisellä ei ole kiirettä.
– Kyllä sinkkuutta saa juhlia. Eikä tarvitse olla kamala hätä naimisiin. Eihän tässä mitään hätää ole!
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.