Pauli Hanhiniemi muistelee tuoreessa kirjassaan, kuinka hän loukkasi päänsä pahasti autokolarissa nuoruusvuosinaan.
Pauli Hanhiniemi muistelee tänään keskiviikkona julkaistussa Kerran elettyä -kirjassaan (Docendo) nuoruuden ystäväänsä Jaria, jonka kanssa hän joutui myös vaaralliseen auto-onnettomuuteen.
Hanhiniemi oli muuttanut Alavudelta kotikonnuiltaan Seinäjoelle töihin ja saapui viikonlopuksi kotiin. Hän kertoo kirjassaan, kuinka hän ja Jari päättivät lähteä Jarin luvatta lainaamalla Ford-merkkisellä autolla kohti kesälavaa, Aulavaa.
– Matkalla Aulavalle Jari ajoi Cortinan ulos tieltä. Auto syöksyi ojaan ja pyörähti pituussuunnassa katon kautta ympäri litistyen tuusan paskaksi. Saatan yhä muistaa sen nytkähdyksen, kun oikeanpuoleinen etupyörä putosi roikkumaan tyhjän päälle ripustuksensa varaan tien loppuessa ja ojan auetessa allamme. Seurasi välähdyksenomainen syöksy tyhjyyteen. Sen jälkeen tuli ensin mustaa, sitten valkoista ja sitten hiljaista. Taju oli poissa.
Hanhiniemi muistelee ryömineensä ulos autosta ja ihmetelleensä, miksi ei näe eteensä kunnolla.
– Pyyhin silmiäni, jotka täyttyivät lämpimästä möhnästä. Tajusin pian, että vertahan sen täytyi olla. Tunnustellessani päätäni sormeni upposivat johonkin pehmeään aina ensimmäistä niveltä myöten. Lävitseni sävähti pelko, kun kuvittelin pääni haljenneen. Luulin tökkiväni aivojani! Kauhuissani tartuin kaksin käsin kallooni pitääkseni sen koossa. Pelkäsin aivojeni valahtavan pientareelle, jos halkeama päässäni aukenisi ammolleen. Siihen loppuisi loruni! Alkoi heikottaa, ja minun oli pakko laskeutua polvilleni, etten kaatuisi suulleni tielle.
Pian paniikki hellitti ja Hanhiniemi tajusi, ettei tilanne ollut niin vakava kuin hän oli kuvitellut. Hänen päässään oli suuri haava.