Englanti 2006. Ohjaus: Richard Eyre. Käsikirjoitus: Patrick Marber. Tuotanto: Robert Fox, Andrew Macdonald. Kuvaus: Chris Menges. Leikkaus: John Bloom ja Antonia Van Drimmelen. Pääosissa: Judi Dench, Cate Blanchett, Bill Nighy, Andrew Simpson, Tom Georgeson, Michael Maloney, Joanna Scanlan, Shaun Parkes, Juno Temple, Max Lewis, Emma Kennedy. Kesto: 92 min.
Voi miten lupaava lähtöasetelma: pääosissa loistavat naisnäyttelijät, kiinnostava englantilainen koulumiljöö, ilmassa laatuskandaalin ainekset! Sir Richard Eyren (s. 1943) ohjaama Paljastavat merkinnät on kuitenkin pettymys. Ei näyttelijäntyön tai minkään muunkaan ulkoisen seikan vaan silkan jälkijättöisen asenteellisuutensa tähden. Patrick Marberin käsikirjoittama intohimodraama näet sortuu melkoisen epäilyttäviin stereotypioihin, jotka ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa.
Kertojaäänenä toimiva Barbara Covett (Judi Dench) on pitkän linjan konservatiivi-opettajatar englantilaisessa Public Schoolissa, siis tavallisessa työväen koulussa "tuleville putkimiehille, mekaanikoille ja kenties muutamalle terroristillekin", kuten hän kyynisesti toteaa. Barbara kokee kunnia-asiakseen olla työpaikallaan ei pidetty vaan pelätty auktoriteetti, ja uusi asemastaan epävarma kuvisopettaja Sheba Hart (Cate Blanchett) asettuu luontevasti hänen varmojen siipiensä suojaan. Kaiken nähneestä veteraanista tulee nopeasti boheemin perheenäidin luotettu, ja tästä kissansa kanssa elävälle erakolle ainoa ystävä – ja vähitellen myös romanttisen palvonnan kohde.
Erilaisten naisten välillä syvenevä ystävyys tai rakkaus saa dramaattisen käänteen, kun Barbara yllättää Sheban seksuaalisesta kanssakäymisestä 15-vuotiaan poikaoppilaansa (Andrew Simpson) kanssa. Hän ei kuitenkaan ilmianna ihailunsa kohdetta vaan tekee yhteisestä salaisuudesta itselleen aseen: niin kauan toisen on jaksettava hänen omistavaa ystävyyttään kun hän ei puhu. Sheban huomattavasti vanhempi aviomies () alkaa jo väsyä nurkissa luuhaavaan kääkkään, jonka tulevaisuudensuunnitelmat muuttuvat yhä fantastisemmiksi. Päiväkirjoja rustaileva Barbara elättelee haaveita yhteisestä elämästä kauniin Shebansa kanssa "ilman turhaa painolastia" kuten perhettä; lopulta haahkan käytös on jo psykoottista ja keinot enemmän kuin arveluttavia.