66-vuotias Vappu Vironen ei suostunut jäämään lepäämään laakereilleen, kun hän 57-vuotiaana jäi työttömäksi toimistonhoitajan pestistään. Oman alan töitä ei kuuttakymppiä lähentelevälle naiselle ollut tarjolla, mutta jotain kuitenkin. Osa-aikainen paikka löytyi henkilökohtaisena avustajana, minkä myötä Vironen päätti opiskella itselleen kokonaan uuden ammatin.
– Halusin pätevyyden siihen työhön, mitä tein, Vappu Vironen perustelee päätöstään lähteä opiskelemaan uutta ammattia, vaikka eläkeikä oli jo lähestymässä.
Opiskelu kesti kaksi vuotta, ja Vironen valmistui lähihoitajaksi ennen 60-vuotissyntymäpäiväänsä.
– Hoitoala oli kyllä kulkenut elämässäni rinnalla koko ajan, mutta eikös se ole kaikilla perheellisillä naisilla niin, kun toisella kädellä pitää koko ajan hoitaa, entinen sihteeri ja toimistotyöläinen pohtii.
Koulunpenkille parikymppisten sekaan
– Sehän on ihan tutkittua, että minun ikäiseni lähimuisti on jo jonkin verran heikentynyt, mutta ei se opiskelua häirinnyt. Ainakin pitkäaikainen muistini toimi paremmin kuin monen nuoren, ja usein minulta kysyttiinkin, että ollaanko jo joskus aikaisemmin käyty läpi jotain aihetta, Vironen kertoo.
Opinnot sujuivat siis vaikeuksitta, eikä ikäero muihin opiskelijoihin haitannut.
– Kerran laskimme, että minulla ja meidän ryhmän nuorimmalla oli ikäeroa 40 vuotta, Vironen nauraa ja kehuu nuoria mukaviksi koulukavereiksi.
Vain opintoihin kuuluvat harjoittelujaksot tuottivat jonkin verran päänvaivaa.