– Vihaan sanaa ”korkeakulttuuri”. Jaottelut siitä, mikä on hyvää tai huonoa kulttuuria, ovat vaarallisia, pamauttaa Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti.
Sanojensa vakuudeksi Silvasti järjestää nykyisin oopperajuhlilla rockkonsertteja. Tänä kesänä päälavalle nousivat muun muassa Pelle Miljoona, Maarit ja Dave Lindholm.
Edellisiltana päänäyttämöllä kaikui sadan vuoden takainen synkkä vankilaooppera, nyt siellä raivosi väkivallasta ja päihdeongelmista suomalaisen punkrockin kantaisä Pelle Miljoona.
Tupa oli täynnä, kun kokoonnuttiin muistelemaan varsinkin 1970-luvulla vaikuttanutta Love Records- levy-yhtiötä. Loven idealismi johti lopulta konkurssiin, mutta tuon idealismin ansiosta suurin osa illan esiintyjistä tekee taidettaan yhä.
– Ei tarvinnut pitkään miettiä, kun kutsu tälle keikalle tuli, kertoo Pelle Miljoona.
– Dave Lindholm vei meidän bändin kasetin Loven legendaariselle pomolle Atte Blomille vuonna 1977. Viikon päästä Atte soitti, että tulkaa tekemään levyä. Ensin piti kysyä, että mitenkäs sitä levyä tehdään.
2:26
Ei saanut olla liian kaunis
Laulaja Maaritin ura alkoi Loven toimistotöissä samaan aikaan, kun hänen ensimmäinen levynsä oli suunnitteilla.
– Tapasin Loven toimistossa kaikki idolini, Wigwam-yhtyeen soittajat ja Tauno Palonkin. Hänhän levytti myös Lovelle.
– Kun ensimmäisen levyni kansikuvaa valittiin, Atte Blom poimi sellaisen, joka oli minusta ihan kamala. Näytin mielestäni kalalta. Atte perusteli, että kuva ei saa olla liian kaunis, että minut otettaisiin vakavasti. Ettei kukaan tule sanomaan, että tuollainen kaunis tyttö on vaan päästetty levyttämään.
– Minä suutuin siitä kuvasta, mutta jälkeenpäin tajusin sen tinkimättömyyden, Maarit nauraa nyt Olavinlinnan rannalla.
– Loven hienous oli se, että kukaan ahne levypamppu ei määräillyt, mitä pitää laulaa. Ei muualla olisi voinut luoda sellaista omaleimaista uraa.
Musiikkia, joka elää yhä
Oopperajuhlien konsertin hienoimpia tulkintoja tarjosi Pepe Willberg. Hän lauloi Otto Donnerin ja Kaj Chydeniuksen upeita runosävellyksiä. Urkuri Jukka Gustavson esitti Wigwamin klassikoita kiehtovina uusina sovituksina.
Tietyt nimet pitivät yhtiötä pystyssä varmalla myynnillään. Konsertin encorena Tuure Kilpeläinen tulkitsi Juice Leskistä ja Aija Puurtinen Hectoria. Kitaristi Lasse Sakaran johtaman Love-orkesterin vetona kuultiin Hurriganesin Get on.
Love Records julkaisi liki 400 albumia. Kaikkea: rockia, progea, jazzia, kansanmusiikkia, lastenmusiikkia ja vasemmistolaisen laululiikkeen palavia julistuksia.
Jos oopperasta ei pidä, tarjoamme muuta
Oopperalaulaja ja nykyinen oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti kertoo löytäneensä klassisen soiton Loven progen ja jazzin myötä.
– Vihaan sanaa korkeakulttuuri. Sehän on synnytetty klassisen musiikin sisällä. Me emme halua täällä olla nurkkapatriootteja. Tiedostamme hyvin, että kaikki eivät pidä oopperasta. Haluan houkutella ihmisiä oopperajuhlille kuuntelemaan jotain muuta, sen myötä voi kiinnostua oopperastakin, uskoo Silvasti.
– Haluan olla hereillä ja tietää, mitä tapahtuu kevyen musiikin puolella. Kun Nightwish- ja Amorphis-yhtyeet soittivat täällä, heidän reaktio vähän yllättikin. He sanoivat, että ”uskomatonta, soitamme oopperajuhlilla”. Mikäs ihme se on? Haluan, että palvelemme toisiamme.