Tinkiminen voi nousta uuteen arvoonsa nyt, kun hinnat nousevat ja moni on huolissaan rahojensa riittämisestä. Kuinka paljon kaupoissa on hyväksyttävää tinkiä? Viiden jälkeen -ohjelma otti asiasta selvää.
Tinkiminen on taitolaji, jota harva osaa täydellisesti. Kehittyä siinä kuitenkin voi, sanoo Hankenin apulaisprofessori Johanna Gummerus.
– Välillä se onnistuu ja välillä se ei onnistu. Voin sanoa, että lapseni häpeävät syvästi kun tingin, mutta kyllä se välillä kannattaa.
Moni samaistuukin tähän häpeän tunteeseen kun tinkimisestä puhutaan. Mistä häpeä oikein kumpuaa?
– Tinkiminen on sosiaalista vuorovaikutusta, siinä yritetään päästä sopimukseen. Ehkä jokainen pelkää sitä, että jollain tavalla häpäisee itsensä tai toisen osapuolen. Siinä voi ajatella, että minähän en tiedä millä hinnalla sinä olet valmis tuotteen myymään ja mitä jos minulle sanotaankin ei, kun yritän parhaani mukaan tinkiä?, Gummerus sanoo.
Mistä tinkimisessä lähdetään liikkeelle?
Tinkimisen aloittaminen voi tuntua monesta hankalalta, mutta Gummerus kehottaa esimerkiksi kokeilemaan hyväntahtoista smalltalkia.
– Hieman voi kehua tuotetta tai myyjän valikoimaa. Ei pidä olla falski ja huijata, vaan rehellisesti kohdata toinen. Sitten pitää olla niitä syitä, miksi juuri minulle pitäisi myydä vähän edullisemmin ja mitä etuja siitä voisi olla myös myyjälle. Esimerkiksi jos ostaa vähän enemmän, tekee kaupat heti tai maksaa käteisellä, hän neuvoo.
Tinkiminen pitäisi kuitenkin miettiä aina tilannekohtaisesti. Sitä voi yrittää esimerkiksi yksityisten pitämissä pienissä kaupoissa, toreilla, kirpputoreilla, autokaupoissa ja huonekaluliikkeissä, mutta on ymmärrettävä myös, että kaikkialle se ei sovi.
– Pitäisin tinkimistä epäkohteliaana missä tahansa epäeettisessä tilanteessa, missä itsellä on paljon etuoikeuksia, Gummerus sanoo.
– Parhaimmillaanhan tinkimisestä pitäisi jäädä molemmille hyvä maku, eikä niin, että ollaan hampaat irvessä.
