Never Let Me Go, Britannia 2010. Ohjaus: Mark Romanek. Käsikirjoitus: Alex Garland, Kazuo Ishiguron romaanin pohjalta. Tuotanto: Andrew MacDonald, Allon Reich. Kuvaus: Adam Kimmel. Leikkaus: Barney Pilling. Pääosissa: Carey Mulligan, Andrew Garfield, Keira Knightley, Izzy Meikle-Small, Charlie Rowe, Ella Purnell, Charlotte Rampling, Sally Hawkins, David Sterne, Andrea Riseborough. Kesto: 103 min.
Japanilaissyntyinen brittikirjailija Kazuo Ishiguro (s. 1954) tunnetaan parhaiten epookkiromaaneistaan, jotka yhdistävät tarkan psykologisen kuvauksen poliittisiin ja yhteiskunnallisiin sävyihin.
Vaikuttava Never Let Me Go (suom. Ole luonani aina) ilmestyi 2005. Nyt lähinnä rock-videoista tunnettu Mark Romanek on ohjannut romaanista elokuvaversion. Omaperäinen scifi-epookki sijoittuu 1950-luvun fiktiiviseen Englantiin. Se on vavahduttava kuva sodanjälkeisen maailman kyynisyydestä, ihmisarvon murenemisesta kuoleman koneistossa.
Kathy, Ruth ja Tommy viettävät näennäisen idyllistä lapsuutta maaseudun sisäoppilaitoksessa, missä naisopettajat ja tiukka johtajatar (Charlotte Rampling) Miss Emily kasvattavat heitä elämän haasteisiin. Vaan tämän koulun oppilaille tulevat haasteet eivät olekaan samoja kuin useimpien. Paljastamatta liikaa voi kertoa, että heille on varattu aivan omanlaisensa kohtalo täytettäväkseen: se heittää syvenevän varjonsa kaiken ylle.
Tarkkaan vartioituun lintukotoon tuo tuulahduksen ulkopuolisesta maailmasta uusi opettajatar Miss Lucy (Sally Hawkins), joka ei pysty suhtautumaan tilanteeseen kuten kylmäpäinen teknokraatti. Hän on ensimmäinen joka kysyy, miksi lapset eivät koskaan mene koulun muurien ulkopuolelle. Tuo kysymys saa aikaan sisäisen myrskyn.
Ishiguron romaanissa kaamean asiaintilan paljastuminen tapahtuu vähittäin ja hienovireisesti. Elokuvassa, ymmärrettävistä syistä, tilanne avataan jo ensimetreillä. Aikuinen Kathy (Carey Mulligan) muistelee kouluaikojaan, jolloin rakastui herkkään ja kömpelöön Tommyyn (Andrew Garfield) ja menetti tämän kauniille ja hepsankeikkamaiselle luokkatoverille Ruthille (Keira Knightley).
Kolmen nuoren triangelidraama pitää pintansa yhä parikymppisinä, kun he yhdessä etsivät tietään elämässä – tietäen samalla sen kauhistuttavan rajallisuuden. Kyse on rakkaudesta, solidaarisuudesta ja erilaisista alistussuhteista, jotka huipentuvat (piilo)fasistisen maailmanjärjestyksen väkivaltaan. Onko ihmisellä vain instrumentaalinen arvo? kysyy moni myös nyky-Suomessa.
Kaikki näyttelevät erinomaisesti, mutta etenkin ilmeikäs Carey Mulligan (Education) on rakastavan Kathyn osassa loistava. Kolmea päähenkilöä lapsina näyttelevät Izzy Meikle-Small, Charlie Rowe ja Ella Purnell ovat paitsi mainioita myös hämmästyttävästi esikuviensa näköisiä.
Adam Kimmelin kuvaama draama on täyteläistä katsottavaa sekä ulkoisesti että sisällöllisesti. Brittiläisen luokkayhteiskunnan kuvauksena se on osuva, ja eteemme tarjoutuva visio ihmisyydestä kylmäävä – ja kuitenkin samalla oudosti toiveikas.
Teksti: Tuuve Aro