Jukka Kuoppamäki mietti vuosia elämän suuria kysymyksiä. Tie vei miehen Saksaan. Siellä hän viimein löysi kaipaamansa vastaukset.
Hippivuosinaan 1960-luvulla Jukka Kuoppamäki oli varma, että elämän totuudet löytyisivät Himalajalta. Hän oli kiinnostunut henkisistä asioista ja luki kiertuematkoilla paljon esoteerista kirjallisuutta.
Kun Kuoppamäki oli jo pitkään hakenut itselleen henkistä yhteyttä, astui peliin tuttava, Helsingin Kristiyhteisön pastori. Pastori sanoi pitävänsä miestä sopivana opiskelemaan teologiaa.
– Hän sanoi, että mene Saksaan opiskelemaan papiksi ja palaa sitten tänne auttamaan minua.
Kuoppamäelle ehdotus tuli sokkina, sillä hän ei ollut ikinä ajatellut päätyvänsä papiksi. Mies kuitenkin otti perheensä mukaan ja lähti Saksaan vuonna 1977. Tarkoituksena oli kouluttautua Saksassa ja palata sitten Suomeen työskentelemään suomalaisessa seurakunnassa. Toisin kuitenkin kävi, sillä Kuoppamäkeä pyydettiin jäämään Saksaan papiksi.
– Meidän kirkossamme papit lähetetään seurakuntiin. Siihen sitoudutaan alusta asti, kyseessä on moraalinen sopimus, hän kertoo.
Koti-ikävä kesti vuosia
Aluksi koti-ikävä oli valtava. Vaikka Suomen ja Saksan välinen etäisyys ei ole fyysisesti pitkä, oli uuteen maahan muuttaminen silti kulttuurisokki.