Janita on kohtelias nuori nainen, 21-vuotias helsinkiläinen, valmistunut lähihoitajaksi ja romani. Hänen Facebookissa jakama kokemuksensa kasvamisesta romanilapsena koskettaa ja antaa ajattelemisen aihetta.
Janita Nyman kertoo huomanneensa jo pienenä lapsena, että omassa taustassa on jotain, mikä herättää epäluuloja muissa ihmisissä.
– Periaatteessa romanina kasvaa siihen että tietää, ettei ole samanarvoinen kuin muut ihmiset. Aika varhaisessa vaiheessa jo romanilapsi oppii siihen, miten yhteiskunta määrittelee romanin.
Lapsena Janita törmäsi mannetteluun ja opettajiin, jotka eivät kannustaneet. Hän kertoo kuulevansa kaduilla yhä huutelua ja solvausta. Kaupassa asioidessa hävettää, jos vartijat seuraavat. Vuokra-asunnot ja työpaikat jäävät saamatta, vaikka koulutus ja luottotiedot ovat kunnossa. Janita uskoo syyn löytyvän sukunimestä.
– Ihmisyyteni katoaa etnisen taustani taakse. Minua ei nähdä nuorena aikuisena, eikä naisena. Tavallaan minulla on siis oma tavaramerkki, olen romani, esine tai tavara, ei tunteita tai muutakaan, mikä tekee ihmisestä ihmisen.
"Minua haukutaan sossupummiksi, vaikken ole sosiaalihuollon asiakas. Varkaaksi, vaikken ole varastanut. Tappajaksi, vaikken ole tappanut. Käsketään muuttamaan vaikka Nigeriaan, vaikka Suomi on minun kotimaani. Käsketään kouluttautua ja menemään töihin, vaikka minulla on jo ammatti ja olen työhön valmis." Janita Nymanin kirjoitus Facebookissa 11.3.2015.
Lapsuuden perheen kanssa asiasta ei juuri keskusteltu, vaan Janitan mukaan tajuntaan on ikään kuin iskostunut se, että syrjintä on romaneiden osa. Kerran tosin Janitan äiti soitti poliisille, kun kauppias oli käskenyt vartijoita seuraamaan romaneja. Janita häpesi, ja kauppias saikin sakot syrjinnästä.
– Romaneiden suhtautumisen itseensä pitää muuttua. Ei pidä hyväksyä leimoja. Oma käsitykseni itseäni kohtaan on muuttunut ihan vuodessa. Minun ei tarvitse puristua siihen muottiin, johon minua pakotetaan, Janita pohtii.

