USA 1998. Ohjaus: F. Gary Gray. Käsikirjoitus: James DeMonaco & Kevin Fox. Kuvaus: Russell Carpenter, A.S.C. Leikkaus: Christian Wagner. Lvastus: Holger Gross. Musiikki: Graeme Revell. Tuotanto: David Hoberman & Arnon Milchan. Pääosissa: Samuel L. Jackson, Kevin Spacey, David Morse, Ron Rifkin, John Spencer, J.T. Walsh, Siobahn Fallon, Paul Giamatti. Kesto: 140 min.
F. Gary Gray on nuori amerikkalainen musta ohjaaja, joka on kahden elokuvan lisäksi ohjannut monien mustien artistien musiikkivideoita. Neuvottelija nostaa miehen Hollywoodin eturiviin; se on tehokas trilleri, joka ei sorru standarditoiminnan ylilyönteihin, ja joka säilyttää jännitteensä varsin yksinkertaisista lähtökohdistaan. Pientä tiivistystä pätkä olisi tosin kaivannut, leffa on yksinkertaisesti liian pitkä.
Samuel L. Jackson esittää Danny Romania, poliisia ja esimerkillistä panttivankineuvottelijaa, joka lavastetaan syypääksi työparinsa murhaan. Kaikki tiet nousevat pystyyn miehen edessä ja hän vetää hihastaan viimeisen kortin, ottaa panttivangikseen poliiseja ja siviilejä ja linnoittautuu liittovaltion virastotaloon. Poliisit ovat surkeissa neuvotteluasemissa terävä-älyisen Romanin kanssa ja mies vaatiikiin keskustelukumppanikseen toisen huippuneuvotelijan Chris Sabianin (Spacey). Nimen puhdistus voi alkaa.
Gray ohjaa ilmeisellä kiitollisuudella mustaa tähteään Jacksonia, joka uhkaakin virtuoosimaisella toiminnallaan halllita tilanteita liikaakin, jotta draama tahtoo alkaa menettää otettaan. Onneksi kuitenkin Spaceyn päästessä paikalle hommalle löydetään tasapaino, joka siitä lähtien sitten vaihteleekin näiden kahden loistavan tulkitsijan välillä. Gray nimittäin todella pitää huolen, että Jackson ilmentyy elokuvan päähenkilöksi; valo heijastelee älyä hänen ohimoillaan ja kasvot värjäytyvät kauniin ruskeiksi, mitään mustuuden takaa mulkoilevia silmänvalkuaisia ei tässä elokuvassa nähdä.
Leffan toiminta palvelee sen rakennetta mainiosti, jännitystä kiristetään äärimmilleen ja sitten se laukaistaan purskeisena toimintana, pitkitetyt nyrkkitappelut eivät ole Neuvottelijan kuvastoa. Toisaalta staattinen rakenne venytetään liiankin pitkälle, samanoloiset kohtaukset seuraavat usein toisiaan, joten parikymmentä minuuttia olisi pituudesta hyvin saanut puristettua pois.
Elokuvan sielu on tietenkin Jacksonin ja Spaceyn yhteistyö, jossa egot eivät asetu hyvien roolitöiden tielle. Näemme kaksi voimakasta roolihahmoa tunnustellen toistensa kestävyyttä tukkoisessa tilanteessa. Sivuosat ovat myös ammattimaisuudessaan nautittavia; John Spencer poliisipäällikönä, David Morse liipasinherkkänä ryhmänjohtajana sekä alkuvuonna kuolleen J.T.Walshin viimeinen esitys panttivangiksi joutuvana sisäisen tutkinnan pomona ovat päteviä.