Natascha Kampuschin 3096 synkkää päivää

2. maaliskuuta 1998, vain muutama viikko sen jälkeen, kun Natascha on täyttänyt 10 vuotta, hänet siepataan matkalla kouluun. Sieppaaja on vuonna 1962 syntynyt tietoliikenneteknikko Wolfgang Priklopil, joka tunsi tai vähintäänkin tiesi Nataschan isän.

Priklopil kuljettaa uhrinsa Wienin pohjoispuolella, Strasshofin radanvarsilähiössä sijaitsevaan kotitaloonsa. Hän on rakentanut sen autotallin alle, hermeettisten turvaovien ja lukkojen taakse, muutaman neliön kopin, josta tulee Nataschan asunto ja vankila seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi.

Poliisi saa kaappauksen jälkeisinä päivinä satoja vihjeitä. Niistä tärkeimpään tartutaan kuitenkin vasta viikkoja myöhemmin: nuori tyttö väittää nähneensä miehen sieppaamassa noin kymmenvuotiasta tyttöä valkoiseen pakettiautoon.

Sadat valkoisen pakettiauton omistajat joutuvat syyniin. Poliisit tulevat tapaamaan myös Wolfgang Priklopilia Strasshofiin, taloon jonka alla Kampusch on vankina. Priklopililla on valkoinen pakettiauto. Hän sanoo olleensa kaappauspäivänä kotonaan. Vaikka todistajia ei ole, poliisi jättää sieppaajan rauhaan.

Muutamaa päivää myöhemmin tulee vielä selvempi vihje, mutta sekään ei johda lisätoimenpiteisiin.

Alussa sieppaaja kohtelee Nataschaa maanalaisessa tyrmässä kohtuullisen hyvin. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen alkaa kuitenkin henkinen terrori. Priklopil määrää pilkuntarkasti, mitä Natascha saa tehdä ja mitä ei. Virheistä tulee rangaistuksia, jotka murentavat nuoren tytön henkistä selkärankaa.

Kun Natascha täyttää 12, kuvaan tulee väkivalta. Priklopil kohtelee Kampuschia kuin orjaa. Jos tyttö toimii väärin, sieppaaja saa raivokohtauksia, jotka päättyvät silmittömään hakkaamiseen ja ruhjomiseen. Natascha listaa kaiken päiväkirjaansa.

14-vuotiaana Kampusch viettää ensimmäisen yön ylhäällä talossa Priklopilin kanssa. Mies kahlitsee tytön nippusiteillä omaan ranteeseensa. Nataschan mielestä kyse oli jostain muusta kuin seksistä.

Priklopil pitää vankiaan nälässä. 16-vuotiaana ruhjottu tyttö painaa vain 38 kiloa. Myöhemmin Kampuschille selviää, että painoindeksien mukaan hän oli lähellä nälkäkuolemaa.

Jatkuva nälkä ja raju väkivalta musertavat Nataschan. Hän yrittää monta kertaa tehdä itsemurhaa. Priklopil reagoi näihin yrityksiin entistäkin raaemmalla väkivallalla.

Kun Priklopil uskoo alistaneensa uhrinsa lopullisesti, hän uskaltautuu viemään tämän myös talon ulkopuolelle. Sieppaaja on vakuuttunut, ettei tyttö enää pysty edes pakenemaan.

Nataschalle tarjoutuukin useita mahdollisuuksia karata tai paljastaa sieppaajansa esimerkiksi yhteisellä laskettelumatkalla. Nälkiintyneellä ja hakatulla tytöllä ei kuitenkaan ole riittävästi tahdonvoimaa toimia edes poliisin liikenneratsiassa.

Kun Natascha keväällä 2006 täyttää 18 vuotta, hän päättää, että pakoa on kaikesta huolimatta yritettävä. Elämä henkisesti sairaan Priklopilin kanssa muuttuu päivä päivältä helvetillisemmäksi.

23. elokuuta 2006 Kampusch puhdistaa Pirklopilin autoa Strasshofin talon pihalla. Sieppaajan puhelin soi. Hän syventyy keskusteluun ja unohtaa sulkea kadulle johtavan portin. Tyttö käyttää tilaisuutta hyväkseen ja juoksee portista ulos.

Ensimmäiset ihmiset, joita Natascha kohtaa, eivät usko hänen tarinaansa kaappauksesta. Lopulta löytyy talo, josta soitetaan poliisi. Kahdeksan vuotta kestänyt painajainen on ohi.

Saman päivän iltana Wolfgang Priklopil tekee itsemurhan heittäytymällä junan alle.

Natascha Kampusch kertoo Tapio Nurmisen haastattelussa kaappausvuosistaan 45 minuuttia -ohjelmassa tänään klo 20.

Kaappausuhri Kampusch: Lahjoitan vahingonkorvaukset