Näin suomalaiset kääntävät vastoinkäymisensä voitoksi – lue tarinat!

Helmi kysyi lukijoiltaan, miten elämän varrella sattuneet vastoinkäymiset ovat muuttaneet heitä. Yli 230 suomalaista antoi mielipiteensä.

Vastanneista suurin osa, 58 prosenttia, kertoi vastoinkäymisten vahvistaneen heitä. 25 prosenttia kertoi musertuneensa vastoinkäymisistä. 17 prosenttia pohti vastoinkäymisten muuttaneen heitä jollain muulla tavalla.

Vastaa uuteen kyselyyn!

Se mikä ei tapa, vahvistaa

Vastanneista 58 prosenttia vakuutti elämän erilaisten vastoinkäymisten vahvistaneen. Lukijat kertoivat selvinneensä niin masennuksesta, vahingollisista ihmissuhteista kuin koulukiusaamisesta. Osa kertoi olevansa kiitollisia kasvattavista kokemuksista.

– Elämässä sattui ja tapahtui kaikenlaista. Tuntui, että joka ikinen asia potki vastaan, ihmissuhteet olivat sieltä huonoimmasta päästä, olin työtön ja linnoittauduin vuosiksi asuntooni, tietämättäni sairastin vakavanasteista masennusta. Eräässä virastossa asioidessani sitten se rakennettu muuri murtui ja aloin itkemään, sen jälkeen minut passitettiin psykiatrin luo ja silloin minulla todettiin vakava masennus, joka oli jatkunut vuosia. Nyt kun ajattelen näitä elämässä tulleita vastoinkäymisiä, niin voitoksi olen ne kääntänyt. Jokainen vastoinkäyminen opetti minulle jotakin tästä elämästä. Nyt olen vahva, itsevarma ja itseäni puolustava ihminen. Elämästä en koskaan luovuttanut, ajattelin että "jos tästä myllerryksestä selviän, niin selviän mistä vaan, kyllä se elämä helpottaa joskus". Ja näin kävi. Aina kannattaa tavoitella parempaa elämää, jos siellä "pohjalla" on, vaikeaa se on mutta se palkitaan. Itse nousin monen vuoden suosta ja nyt olen valmis mihin vaan, energiaa riittää sadepäivinäkin. Tsemppiä kaikille taistelijoille!

– Sanonta ”Se mikä ei tapa, vahvistaa” on ainakin minun osaltani täysin totta. Olen viimeisen 5-6 vuoden sisään joutunut kokemaan niin suuria pettymyksiä, suruja ja menetyksiä, että heikompaa voisi hirvittää. Minä sen sijaan olen vain vahvistunut entisestään jokaisesta pettymyksen tunteesta. On hienoa huomata, kuinka paljon olenkaan toisaalta kokenut muihin ikätovereihini verrattuna. Heille jotkin asiat ovat aivan ''vain elokuvissa'' -tasolla, minulle ne ovat olleet arkipäivää. Olenpahan saanut oppia elämästä ainakin kantapään kautta!

– Varmaan suurin ja pitempiaikaisin vastoin käymiseni oli ex-poikaystäväni. Hän vei rahani, isäni rahat ja lopulta melkein mielenterveyden ja ajoi minut lähes alkoholismin partaalle. Hän petti minua surutta, huusi ja raivosi, eikä päästänyt koskaan mihinkään. Hän haukkui ja käytti seksuaalisestikin hyväksi. Silti katsoin sitä touhua kaksi vuotta. Mutta nyt olen löytänyt uuden ihanan miehen ja tajunnut että minäkin ansaitsen onnen ja jotakin parempaa. Nyt olen entistä vahvempi ihminen, kun selvisin siitä kahden vuoden piinasta!

– Parisuhde, ero... Ex muutti suoraan valheiden ja pettämisten jälkeen uuden luo. Minulle jäi asunto ja hänen rempat ja nyt velkajärjestely. Ainakin tiedän, etten ole enää sinisilmäinen. Mukavia ihmisiä tavannut ja paljon niitä pinnallisia, mutta periksi en ole antanut, enkä anna.

– Alkoholistiperheen lapsena jouduin ottamaan vastuun omasta elämästäni jo neljävuotiaana ja kaikenlaista nähneenä en enää hätkähdä mistään. Edes työttömyys ei saanut minua lannistumaan. Ensi hämmästyksestä toivuttuani soitin erääseen firmaan ja sain sieltä töitä melkein heti. Nyt 47-vuotiaana kun mietin elettyä elämääni, niin olen itsenäisempi ja vahvempi luonteeltani kuin konsanaan olisin ollut, jos olisin kasvanut ja varttunut suojelevassa ja rakastavassa ympäristössä.

– Miltei viiden vuoden parisuhde, joka oli jatkuvaa tahtojen taistoa, riitelyä ja on-off -meininkiä sekä henkistä väkivaltaa ja likipitäen nujertamista vahvisti, opetti ja karaisi minua kummasti. Vihoviimein kun tajusin lähteä suhteesta, jo muutamassa päivässä pystyin hengittämään vapautuneesti ja nauttimaan elämästäni. Nykyisin olen vahva, riippumaton oma itseni ja nautin elämän pienistä iloista. Vaikka toisin voisi kuvitella, en ole katkeroitunut koko miessukukuntaa kohtaan, päinvastoin, flirtti lentää ja hymy on herkässä. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan näytä sille kieltä ja riennä iloisesti eteenpäin! Niin minäkin tein.

– Olen tasapainossa oleva opiskelija, joka on käynyt läpi koulukiusauksen peruskoulussa ja väkivaltaisen parisuhteen.

– Opin tulemaan toimeen omillani ja olemaan liikoja luottamatta toisiin ihmisiin – tai varsinkaan kenenkään hyväntahtoisuuteen. Samoin sen, että toisten ihmisten miellyttäminen on pohjaton suo johon lopulta uppoaa. En ole kova enkä kylmä ihminen, mutta rajoitan tunteitteni ilmaisemisen ja avunannon läheisiini, ennen kaikkea omaan perheeseeni. Tämän sai aikaan koko peruskoulun jatkunut koulukiusaaminen. Ensi kesänä on luokkakokous. Aion mennä sinne ihan kiusallanikin ja kiittää kaikkia koulukiusaajiani siitä että minusta tuli näin vahva ihminen – ihan heidän ansiostaan!

Paljonko vastoinkäymisiä yksi ihminen jaksaa?

25 prosenttia vastanneista kertoi vastoinkäymisten musertaneen heidät. Lukijat epäilevät niistä selviämisen olevan helpompaa, mikäli ne eivät ole ajankohtaisia tasaisin väliajoin. Rankat vastoinkäymiset vetivät lukijat mietteliääksi. Onko jokainen oman onnensa seppä, vai eivätkö onnen lahjat vain käy tasan?

– Usein kuuluu sanottavan, että vaikeudet vahvistavat… Totta varmaankin, jos niitä on kohtuudella ja on mahdollisuudet niitä työstää kaikin tavoin. Mutta silloin, jos rajuja vastoinkäymisiä kuten sairautta, kuolemaa, taloudellisia romahduksia, avioeroja ynnä muita tulee jatkuvasti elämän varrella, lapsesta vanhuuteen asti, pienin väliajoin, itse näihin pystymättä millään tavoin vaikuttamaan, se ei suinkaan vahvista, vaan särkee ihmisen täysin. Luottamus elämään ja ihmisiin katoaa, tilalle tulevat pelko ja ahdistus, koska tietää, mitä elämä voi pahimmillaan tarjota, kuinka herkästi kaikki voi hajota noin vain. Elämä on epäreilua. Toiset pääsevät vähin kolhuin, toisilla on ikävyyksiä kasoittain. Pienistä vaikeuksista ei kylläkään jaksa valittaa tai vouhottaa, joten sen vaikeudet opettavat, antavat oikeat mittasuhteet elämään ja opin hetkessä elämisen ja tyytyväisyyden vähään.

– Vastoinkäymisiä on vain ollut liikaa. Jos jotkut sanovat, että vastoinkäymiset vahvistavat, niin ne eivät ole tainneet kovin pahoja olla. Liika on siis liikaa ja jos niitä on liikaa, ei jaksa enää ajatella kovin positiivisestikaan. Elämä kun on epäoikeudenmukaista, eikä täällä anneta kaikille samoja mahdollisuuksia, vaikka kuinka tekisi töitä niiden eteen ja olisi hyvä ihminen. Toisiin ihmisiin ei vain voi luottaa, se on valitettavasti tullut monta kertaa katkerasti todettua, vaikka kuinka haluaisi uskoa hyvää toisista ja ajatella, että tämä ihminen nyt ei ainakaan petä. Selkäänpuukottajia ja "bitchejä" riittää. Näille eivät valitettavasti ne hyvätkään ihmiset ja ystävät voi mitään.

”Huomasin, ketkä ovat todellisia ystäviäni”

17 prosenttia kertoi, etteivät vastoinkäymiset ole vahvistaneet heitä, mutta eivät musertaneetkaan. Vastoinkäymisten johdosta pintaan on kuitenkin noussut herkemmin negatiivisia tunteita, kuten epäluottamusta, katkeruutta ja kyynisyyttä.

– Mitä nyt itselläni on vastoinkäymisiä ollut, ne ovat muokanneet minusta vahvemman, mutta myös herkemmän. Nykyään kun tulee eteen isoja ylämäkiä, tiedän selviäväni niistä, vaikka sitten itku kurkussa.

– Vastoinkäymiset eivät niinkään minua vahvistaneet, eivät kyllä musertaneetkaan. Ne tekivät minusta välinpitämättömän. Mitä väliä millään enää on, jos mikään ei kerran onnistu? Hitot vaan kaikesta! En todellakaan jaksa aina olla suorittamassa. Joten antaa olla ja mennä jos on mennäkseen, sanon minä.

– Kyllähän vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta sitten on ollut tiettyjä tapahtumia, jotka ovat saaneet sellaisen vihan pintaan... Toinen tapahtui 23 vuotta sitten ja toinen ihan nyt hiljattain. Se viha kun on niin tiukassa ja kun anteeksi en voi kyseisille ihmisille antaa – en, enkä edes halua! Arvatkaa muuttuuko se luonne siinä ohessa?

– Olen tullut toisia kohtaan armahtavammaksi.

– Olen tullut kyynisemmäksi, katkerammaksi, vihaisemmaksi, ikävämmäksi ihmiseksi ja kostonjanoiseksi. Tietyt ihmiset ja asiat vaan ovat juttuja, joita pyrin olemaan miettimättä ja välttelen niitä. Kaikki menee oikein hyvin niin kauan kun en joudu kohtaamaan niitä. En todellakaan vello vihassa ja katkeruudessa pitkin päivää. Mutta anteeksi kun en anna!

– Huomasin, ketkä ovat oikeasti hyviä ystäviäni ja ketkä eivät.

Lue myös:

MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock