Psykologi Aku Kopakkala myöntää, ettei hän ollut liikunnallinen ihminen ennen aikuisikäänsä. Kimmoke liikunnalle tuli vasta 2000-luvun alussa.
– Taustalla on se, että menin uuteen työpaikkaan, jossa ihmiset olivat erittäin liikunnallisia. Uudet työkaverit myivät minulle ajatuksen, että kannattaa lähteä mukaan lenkille, Aku Kopakkala kertoo.
Liikkeellelähtö oli alkuun iso kynnys.
– Suuren osan elämästäni olen ollut ylipainoinen. En suuresti, mutta selvästi. Liikunta oli minulle huonoa pilaa, ja suhtauduin ajatukseen torjuvasti.
Viereisessä huoneessa työskenteli myyntihenkinen myyntipäällikkö, jonka taidot vaikuttivat muutokseen.
– Tämä myyntipäällikkö on ammattinsa puolesta erittäin hyvä myymään. Hän myi minulle ajatuksen, että minun kannattaisi tehdä itselleni jotakin.
Kopakkala alkoi käydä viikonloppuisin työtovereidensa kanssa lenkillä.
– Ympäristö oli sellainen, että yli puolet työyhteisöstä oli juossut maratonin. Tässähän on paha asia se, että jotkut harrastavat erittäin paljon liikuntaa, jotkut eivät mitään. Se on erinomaisen synkkä asia.
Ultrajuoksuun vahingossa
Kopakkala päätyi juoksemaan pidempiä matkoja vahingossa.
– Ultrajuoksu oli minulle silkka vahinko. Minun oli tarkoitus mennä juoksemaan puolimaraton, mutta olin katsonut päivämäärän väärin. Näin ilmoituksen kuuden tunnin juoksusta, ja se hämmästytti minua, joten menin ihmettelemään.
Kopakkala tapasi paikan päällä hauskan näköisiä ihmisiä.
– Tunnelma oli hupaisa, ja päätin juosta matkan.
Kopakkala päätyi juoksemaan kuuden tunnin lenkin 400 metrin pituisen hiekkakentän ympäri. Ensimmäisissä kilpailuissaan Kopakkala juoksi kuuden tunnin aikana 54 kilometriä. Tänä vuonna Kopakkala juoksi kuuden vuorokauden matkalla 645 kilometriä.
Kuvat: Colourbox.com ja Aku Kopakkala
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer