Psykologi Aku Kopakkala myöntää, ettei hän ollut liikunnallinen ihminen ennen aikuisikäänsä. Kimmoke liikunnalle tuli vasta 2000-luvun alussa.
– Taustalla on se, että menin uuteen työpaikkaan, jossa ihmiset olivat erittäin liikunnallisia. Uudet työkaverit myivät minulle ajatuksen, että kannattaa lähteä mukaan lenkille, Aku Kopakkala kertoo.
Liikkeellelähtö oli alkuun iso kynnys.
– Suuren osan elämästäni olen ollut ylipainoinen. En suuresti, mutta selvästi. Liikunta oli minulle huonoa pilaa, ja suhtauduin ajatukseen torjuvasti.
Viereisessä huoneessa työskenteli myyntihenkinen myyntipäällikkö, jonka taidot vaikuttivat muutokseen.
– Tämä myyntipäällikkö on ammattinsa puolesta erittäin hyvä myymään. Hän myi minulle ajatuksen, että minun kannattaisi tehdä itselleni jotakin.
Kopakkala alkoi käydä viikonloppuisin työtovereidensa kanssa lenkillä.
– Ympäristö oli sellainen, että yli puolet työyhteisöstä oli juossut maratonin. Tässähän on paha asia se, että jotkut harrastavat erittäin paljon liikuntaa, jotkut eivät mitään. Se on erinomaisen synkkä asia.
