Tiesitkö, että suomalaiset käyttävät vuodessa keskimäärin 270 tuntia siivoamiseen? Siinäpä syytä riittämiin, miksi usein parjattu kotityö kaipaa osakseen pientä piristystä. Tämän piristysruiskeen löydät MTV3 Internetin KOTI -sivuston Kodinhoidon osiosta. Kuukausittain tällä palstalla tarjoillaan kerta-annoksina piristettä kodinhoitoa käsittelevän kolumnin muodossa. Tällä kertaa kirjoittajana on kotitalousopettaja Sari Muukkonen.
Mietin, voiko aikaa kuluttaa mukavammin kuin sisustuslehtiä selailemalla. Ne ovat täynnä hauskoja sisustusideoita, toinen toistaan ihanampia koteja. Niin, puhtaita koteja. Missään ei näy kaatuilevaa pinoa monen viikon vanhoja sanomalehtiä tai päiväksi pöydälle unohtuneita laseja ja maitotölkkiä. Katselen laiskanlinnasta ympärilleni ja kuvittelen oman kotini sisustuslehden sivuille. Voisiko perjantaina helpommin huonoa omaatuntoa saada?
Jo eteisessä aistii jokaisen neliön tarpeellisuuden. Naulakon hattuhyllyllä roikkuu pino kaulaliinoja, pipoja, lapasia ja kesähattuja suloisessa kaaoksessa. Kokoelma on siellä ympäri vuoden. Keskellä eteisen lattiaa oleva haiskahtava lenkkitossu kaipaa ilmiselvästi pariaan, tanssikenkä on asettautunut sopuisasti patikointikengän viereen. Kivet suorastaan rapisevat kenkien alla. Eteisen säilytysratkaisut kaipaavat vielä hiomista, ainakin urheiluvälineiden osalta. Pallovalaisimen pölyisen kuvun läpi siintävä valo tuo kuitenkin tunnelmaa.
Keittiön työpöydällä ovat esillä kaikki kodin tarpeelliset ja tarpeettomat keittiökoneet ja -vempaimet. Ne ovat emännän heikkous. (Ainakin keräilymielessä.) Kokkailuinnostuksesta kielivät keittiössä kukoistavat yrtit ja kolme rivistöä hieman tahmeita maustepurkkeja. Tiskialtaassa olevien kattiloiden ja patojen määrä tukee tätä tarinaa. Yleensä kattilatiski odottaa ainakin seuraavaan päivään. Liesi on nähnyt parhaat päivänsä jo vuosia sitten. Jos rohkaistut kurkistamaan lieden ja kaapin väliin, voit löytää monta palaa ruokaan tarkoitettuja kasviksia ja jopa palan kuivunutta leipää.
Auringonpaiste heijastuu ihanasti vaatekaapistojen peililiukuovista ja paljastaa niistä sormenjäljet sekä jonkin verran alempana olevat koiran kuonon jäljet. Hieman raollaan olevien ovien takaa ei näy moitteettomia pinoja mankeloituja liinavaatteita ja kuohkeita pyyhkeitä tai rivistöä silitettyjä paitapuseroita, vaan pika pikaa viikattuja mankeloimattomia lakanoita, kuivausrummussa liian pieniksi kutistuneita puuvillasukkia ja hieman "kolhiintuneet" kaarituelliset - joita ei olisi pitänyt laittaa pesukoneeseen lainkaan. Kiinni olevan oven raosta pilkistää kotoisasti ryppyinen paitapuseron hiha. Näyttäisi siltä, että puseron paras silityskosteus ohitettiin ainakin viikko sitten.
Kangasverhojen määrä on minimoitu, sillä sälekaihtimien oikeanlaisen kulman avulla voidaan likaiset ikkunat peittää ja siirtää ikkunoiden pesua jopa kesäkuun alkupuolelle saakka. Ohi muiden kevätkiireiden. Pari villakoiraa pakenee nurkkaan ilmavirran vaikutuksesta. Housunpuntteihin takertuvat pölypallot ovat käytännössä osoittautuneet parhaaksi mittariksi siivoustiheyttä mietittäessä. Kylpyhuoneen ovea emme avaa tällä kertaa.
Auki olevasta ikkunasta kantautuu mattopiiskan tasaisen tappava ääni. Suljen ikkunan. Jostakin mieleeni putkahtaa murkkuikää lähestyvän vierailijan kommentti (pahoitellessani tuttuakin tutumpaa kaaosta) - "mut täälhä on sairaan siistii" - saa minut hymyilemään. Mitä hän sitten kommentilla tarkoittikaan, jäi kysymättä. Jälleen kerran päätän siivota vasta / heti huomenna.
(Teksti: Sari Muukkonen)